Sari Hyytiäinen

Helsingin Sanomien tekemän ja 20.11. julkaiseman nuorten syrjäytymisvertailun tuloksen pitäisi aiheuttaa Kouvolassa huolta ja toimintaa. Tulos kertoo, että kouvolalaisissa nuorissa on paljon syrjäytymisvaarassa olevia. Kouvola sijoittui yli 5 000 asukkaan kuntien vertailussa sijalle 27/176. Mitä pienempi luku, sitä heikompi tilanne. Sijoitus on laskettu koulutuksen ulkopuolella olevien, työttömien, masennuslääkkeistä korvauksia saaneiden ja rikoksista syyllisiksi todettujen mukaan. Syrjäytymisen on myös todettu olevan usein sukupolven yli jatkuvaa. Miten tällainen kierre katkeaa? Kaupungissamme on panostettava erityisesti lapsiin ja nuoriin sekä koulutukseen ja tukitoimiin. Kouvolan tulevassa kaupunkistrategiassa tulee näkyä vahvasti se, että haluamme olla lasten ja nuorten kaupunki. Haluamme taata kaikille lapsille mahdollisuuden laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ilman rajoituksia ja rakennamme hyvän peruskouluverkon, jossa on terveet koulut ja opiskeluun aktivoivat tilat ja

Suomalaisten lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitojen hiipuminen huolestuttaa jo laajasti, muitakin kuin opettajia. Yhteiskuntamme on niin tekstikeskeinen, että jos nämä taidot ovat heikot, syrjäytymisen vaara on ilmeinen. Uusimman Pisa-tutkimuksen mukaan lukutaidon erot ovat kasvaneet hälyttävästi: tytöt ovat vuoden edellä poikia, pääkaupunkiseutu muuta Suomea, ja perheen sosioekonominen tausta on merkitsevä tekijä. Tekstien maailma on lisäksi koko ajan monimuotoistumassa: perinteisten tekstien lukemisen rinnalla tarvitaan taitoja lukea liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä tekstejä ja esim. verkkosivuja, joissa hyödynnetään monenlaisia elementtejä ja keinoja. Lukeminen on siis tullut yhä tärkeämmäksi ja haastavammaksi. Mutta mikä lääkkeeksi? Lukemista, lukemista ja lukemista. Lukemisen kulttuuri on palautettava maahamme, olemmehan olleet pitkään todellista kirjastokansaa. Vanhemmat on innostettava lukemaan lapsilleen ja näyttämään kirjaa kädessään pitävän aikuisen mallia.

Viime vuosina harjoitettu koulutuspolitiikka on kohdellut maamme osia eriarvoisesti. Useat viimeaikaiset  mittaukset ovat osoittaneet, että peruskoululaisten oppimistulokset eroavat paljon paikallisesti. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, Karvin, tuore selvitys osoittaa, että kun valtion koulutusta varten myöntämä rahoitusosuus on viety minimiin, kunnat ovat joutuneet paikkaamaan vajetta omalla rahallaan - toisilla kunnilla on ollut siihen paremmat mahdollisuudet kuin toisilla. Pääkaupunkiseudulla peruskoululaiset ovat viimeisen PISA-tutkimuksen mukaan lukuvuoden edellä muuta Suomea. Onhan se selvää, jos kouluissa voidaan järjestää opetusta tuntijaon minimiä laajemmin, on rahaa tehokkaaseen oppimisen tuen järjestämiseen sekä tietoteknisiin laitteisiin, kirjoihin ja muihin materiaaleihin. Nyt ollaan uudistamassa korkeakoulujen pääsykoejärjestelmää. Tämäkin muutos tuntuu suosivan pääkaupunkiseutua: Helsingin huippulukiot tulevat viemään aimo osan suosituista opiskelupai

Kouvolassa ryhdytään pian laatimaan kaupunkistrategiaa alkaneelle valtuustokaudelle. Päästään siis pohtimaan, millainen kaupunki haluamme olla tulevaisuudessa, millaisena näyttäytyä muualla asuville. Kouvolassa on meneillään paljon kehittämismahdollisuuksia tarjoavia hankkeita - niin keskustan ja Matkakeskuksen uudistaminen, Korian asuntomessut, uudet logistiikkasuunnitelmat kuin uudelleen herännyt Ratamo-hankekin. Saamme toivottavasti uutta yrittäjyyttä ja uusia työpaikkoja sekä laadukkaita terveyspalveluja. Näiden hankkeiden kautta on myös mahdollista, että jo pitkään jatkunut asukasluvun lasku kääntyykin nousuun. Erityisen toivottavaa olisi, että lapsiperheet huomaisivat kaupunkimme mainion sijainnin, hyvät junayhteydet eri puolille Suomea, edulliset asunnot ja rauhallisen ympäristön. Kouvolaa pitääkin mainostaa nykyistä paljon rohkeammin mainiona asuinpaikkana.Tämä puolestaan vaatii sitä, että tulevassa kaupunkistrategiassa panostetaan nimenomaan lasten ja nuorten palv

Keskustelu ylioppilastutkinnon ja pääsykokeiden suhteesta on jälleen pompahtanut pinnalle, eikä suotta: abiturientteja hiillostetaan kaksilla peräkkäisillä kokeilla, ja preppauskurssimarkkinat jylläävät. Se, että ammatilliselta puolelta korkeakouluihin hakemisesta ei juuri puhuta, kertoo puolestaan julmaa kieltään amiksiin suhtautumisesta, eikä tuleva reformi näytä ainakaan tilannetta parantavan, kun ajatellaan jatko-opintokelpoisuutta. Lukiosta ja ammatilliselta puolelta täytyy kuitenkin olla samat mahdollisuudet jatkaa kolmannelle asteelle. Jos ylioppilastutkinnon painoarvoa lisätään huomattavasti nykyisestä, lukiosta, joka on jo tällä hetkellä rankka koulu, tulee vain entistä rankempi ja preppauskurssit siirtyvät sinne. Mielestäni korkeakoulujen tulee antaa itse määritellä pääsyvaatimukset. Joillekin vähemmän suosituille aloille voisi edelleen olla mahdollista päästä suoraan yo-tutkinnon perusteella, mutta pääsykokeita kin tarvitaan suosituilla aloilla. Ei ole järkevää,

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä julkaisi jokin aika sitten raportin ylioppilastutkinnon kehittämisestä. Raportti on nyt lausuntokierroksella kesäkuun puoleenväliin asti. Esityksessä eniten keskustelua on synnyttänyt kokeiden lyhentäminen 6-tuntisista 4-tuntisiksi. Erityisen kovasti muutos kohtelisi äidinkielen koetta, kun koe vielä muutettaisiin kaksipäiväisestä yksipäiväiseksi. Kokeessa ei voitaisi enää lainkaan teettää nykyisen kaltaista pitkää esseetä, tai sitten kokeessa ei olisi kuin pelkästään sellainen, ei lainkaan lukutaitoa mittaavia täsmätehtäviä. Tämä kaventaisi ainoan, painoarvoltaan suuren kokeen mahdollisuutta mitata luku- ja kirjoitustaitoja. Kokeiden muuttamista 4-tuntisiksi tunnutaan perusteltavan sillä, että tietokoneella työskentely on nopeampaa kuin käsin kirjoittaminen. Minkäänlaisia tutkimustuloksia asiasta ei kuitenkaan ole. Oma käytännönkokemukseni lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana on osoittanut, että sähköisten, aineistojen kä

Kohteliaita ja innostuneita nuoria esittelemässä ideoimiansa tuotteita ja palveluja. Lipattomia lippiksiä, raakapuuroa, omatekoisia kylpytuotteita ja koruja kierrätysmateriaaleista, kotiapua, juhlien järjestämistä, lemmikkihoitolaa, autonrenkaiden vaihtoa - hyvää pöhinää! Tällaista oli tarjolla 19. - 20.4. Helsingissä Nuori Yrittäjyys ry:n järjestämilllä Uskalla Yrittää -messuilla, joilla vierailin ensimmäistä kertaa. Mukana oli 400 nuorta eri puolilta Suomea 120 yrityksen kanssa. Olen vakuuttunut: juuri tätä toimintaa pitää Suomen ja Kouvolankin tukea, jos halutaan lisätä yrittäjyyden henkeä ja kotimaisia palveluja. On tärkeää, että juuri nuoret omaksuvat yritteliäisyyden. Messuilla oli myös vuosittainen nuorten yrittäjien Uskalla Yrittää -finaali, jossa oli sarjat peruskoululle, toiselle asteelle ja  korkea-asteelle. Finaali oli osa Suomi 100 -hanketta. Toisen asteen yritykset olivat osallistuneet Vuosi yrittäjänä -ohjelmaan ja korkea-asteen yritykset NY Start Up -ohjelmaan.

Kouvolassa ollaan valmistelemassa uutta kuntastrategiaa tulevalle valtuustokaudelle. Kouvola.fi-verkkosivustolla on avoin kysely Tulevaisuuden Kouvola 2030, jossa visioidaan kaupungin toiminnan eri osa-alueita, kuten palveluja, asumista ja opiskelua, ja kysytään lukijoiden näkemyksiä niihin. Tämä kysely on hieno vaikutusmahdollisuus kaikille kouvolalaisille - esimerkiksi siihen, miten kouluasiat kannattaisi hoitaa. Kun uutta kuntastrategiaa tehdään, pitäisi ohella laatia myös ns. sivistyspoliittinen ohjelma, jossa kuvaillaan tulevan valtuustokauden koulutukseen liittyvät tavoitteet ja toimenpiteet. Koulutus on sote-uudistuksen jälkeen merkittävin kunnalle jäävä toiminta-alue ja Kouvolallekin tärkeä vetovoimatekijä. Sivistyspoliittisessa ohjelmassa kuvattaisiin tämänhetkinen Kouvolan koulutuskentän yleistilanne varhaiskasvatuksesta kolmannelle asteelle ja vapaaseen sivistystyöhön sekä laadittaisiin suunnitelma, miten näitä alueita kehitetään. Mitkä ovat Kouvolan koulutuskentän

Tukholman perjantainen tapahtuma järkytti perin pohjin. Eihän näin pitänyt tapahtua rauhallisessa naapurimaassamme. Totuus on kuitenkin se, ettei mitään lintukotoa ole enää missään. Ihmiset syyllistyvät kamaliin tekoihin - Suomessa viime itsenäisyyspäivän viettoa synkisti Imatralla tapahtunut surmatyö. Nämä hirveät tapahtumat pakottavat väistämättä ajattelemaan, missä on mennyt niin väärin, että ihmiset ajautuvat niiden tekijöiksi. Onko syy tekijöissä itsessään, perheessä, yhteiskunnassa, kulttuurissa? Olisimmeko voineet toimia toisin ja estää tapahtuneen? Yhteiskunta tarvitsee yhteisöllisyyttä, ei sitä, että sulkeudumme ja suljemme erilaisiksi kokemamme ihmiset ulkopuolelle. Koulusurmaajien taustalta on löytynyt pitkään jatkunutta kiusaamista. Terrori-iskujen tekijät ovat etsineet yhteisöä radikaaleista piireistä. Olisiko näin tapahtunut, jos he olisivat löytäneet ympärilleen terveesti ajattelevan yhteisön? Tuskin. Kyse on siis lopulta siitä, miten otamme ihmiset mukaan os

Koulusta kuuluu kummia. Oppimistulokset heikkenevät ja eriytyvät. Pääkaupunkiseutu peittoaa tuloksissa muun Suomen, kaupunki maaseudun, ja tytöt pärjäävät paremmin kuin pojat. Koulujen väliset erot kasvavat. Koulupudokkaiden määrä lisääntyy siirryttäessä peruskoulusta toiselle asteelle. Koulussa ei oikein viihdytä, ja kiusaamistakin esiintyy. Ammattikoululaiset eivät saa kunnon opetusta, kun lähiopetusta karsitaan ja opettajia irtisanotaan. Sisäilmaongelmat vaivaavat. Ei hyvältä näytä. Suomen tulevaisuus on vahvasti kiinni opetuksen laadusta ja määrästä. On lasten ja nuorten oikeus saada hyvää, asiantuntevaa opetusta sopivan kokoisissa ryhmissä, oppia lukemaan, kirjoittamaan, ajattelemaan, osallistumaan, olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, arvostamaan muita ihmisiä, tulemaan oman alansa ammattilaiseksi. On myös oikeus saada riittävästi tukea elämän ja opintojen mutkissa ja opiskella terveellisessä ympäristössä. Tehdään tämä kaikki mahdolliseksi panostamalla kouluun j

Kouvolassa ollaan valmistelemassa palvelumalli 2030 -hankkeen kokeilua ensin  parilla alueella, joihin perustettaisiin paitsi monitoimikeskukset myös ns. alueparlamentit ideoimaan lähiympäristönsä toimintaa. Se voi olla kylätapahtumia, puistojen kunnostusta, tilojen käyttöä, juhlia yms. alueen itsenäisesti päättämää, johon ei tarvita kaupunginhallituksen päätöstä. On hyvä, että asukkaat pääsevät osallistumaan ihan konkreettisesti oman lähiympäristönsä kehittämiseen. Alueparlamentteja muodostettaessa pitää kuitenkin muistaa, että niihin valikoituvat ihmiset edustavat eri ikäryhmiä. Jos niin ei tapahdu, parlamentin toiminta jää yksipuoliseksi - onko parlamenttia silloin edes järkevä perustaa? Erityisesti toivon, että nuoret hakeutuvat alueparlamentteihin. Näin he pääsevät vaikuttamaan ja osallistumaan esimerkiksi harrastus-, liikunta- ja ajanviettotilojensa ja niiden toiminnan suunnitteluun. Hehän ovat itse omien asioidensa parhaita asiantuntijoita. Nuorten äänen pitää pää

Muualta Suomesta Kouvolaan muuttaneet mainitsevat usein heitä Kouvolassa hämmentäneen asian: julkisen liikenteen käyttö on täällä todella hankalaa. Se onkin jäänyt pahasti jälkeen monesta muusta isosta kaupungista, mutta pitää ja kannattaa hoitaa viimeinkin kuntoon. Kokemus yhtenäisestä Kouvolan kaupungista vaatii sen, että liikkuminen eri alueiden välillä on joustavaa ja helppoa, vaikka ei olekaan omaa autoa. Olisi tärkeää, että esimerkiksi Anjalankoskella asuva pääsisi kätevästi julkisilla vaikkapa Kuusankoskella järjestettävään tapahtumaan ja Elimäellä asuva lauantai-iltana keskustaan vaikkapa teatteriin ja vielä bussilla kotiinkin. Näin erilaisiin tapahtumiin osallistuminen piristyisi ja niihin voitaisiin osallistua, järjestetään niitä missä päin Kouvolaa tahansa. Uskomme, että tällä olisi myös Kouvolan yrityselämään  piristävä vaikutus. Nuorison liikkuminen viikonloppuisin julkisilla keskustaan ja takaisin kotiin alkuyöstä pitäisi mahdollistaa. Tämä lisäisi merkittävästi

Kouluissa työtään tekevät opettajat ovat jo pitkään kantaneet huolta lasten ja nuorten heikkenevästä lukutaidosta. Lukutaitohan on tiiviissä yhteydessä kaikkeen oppimiseen. Tuoreet PISA-tulokset paljastivat, että joka 10:s peruskoulun päättävä nuori ei ole lukemisessaan sillä tasolla, että selviäisi jatko-opinnoistaan ja työelämän tilanteista. Lisäksi tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on tyttöjen eduksi jopa puolitoista vuotta. Heikon lukutaidon ja yhteiskunnasta syrjäytymisen välillä on myös selkeä yhteys. Huolissaan siis pitää olla.Valitettavasti maamme päättäjien toimet tämän kehityksen pysäyttämiseksi eivät ole olleet mitään tukitoimia - päinvastoin koulutuksesta on nipistetty kaikki mahdollinen. Onneksi ongelmaan ovat nyt tarttuneet muut tahot. Toivottavasti niiden antama esimerkki herättää myös päättäjämme. Suomen Kulttuurirahasto ja Kopiosto ovat vastikään julkaisseet tiedotteen Lukuklaanit-nimisestä hankkeesta, joka on mahdollisesti useiden vuosien pituinen.

Maailmamme on täynnä yhä monimuotoisempia tekstejä perinteisten tekstien lisäksi: kuvia, verkkotekstejä, elokuvia jne. Tekstimassa lisääntyy ja monimuotoistuu jatkuvasti, ja myös ns. huuhaa-tiedon osuus kasvaa oikean tiedon rinnalla. Onkin erittäin tärkeää, että koulussa opetellaan lukemaan, tulkitsemaan ja arvioimaan erilaisia tekstejä. Kriittisen lukutaidon merkitys korostuu päivä päivältä enemmän. Tekstien moninaisuus on otettu hyvin huomioon uusissa opetussuunnitelmissa niin peruskoulussa kuin lukiossakin. Myös eri oppiaineiden sähköiset ylioppilaskokeet mahdollistavat hyvin monenlaisten aineistojen käytön, myös ääntä ja liikkuvaa kuvaa sisältävien. Uusien monimuotoisten aineistojen käsittely koulussa onnistuu kuitenkin vain, jos opettajat pystyvät ohjaamaan oppilaita myös tällaisten tekstien lukemiseen ja tulkintaan. Suurin osa  opettajista ei ole  opinnoissaan saanut minkäänlaista koulutusta tähän tehtävään, joten laaja täydennyskoulutus on aivan välttämätöntä. Siihen va

Olen hämmentyneenä seurannut, miten opettajan työn arvostus on laskenut maassamme. Voiko esimerkiksi silmälääkärin työn antaa korvalääkärille? Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan hommat voidaan kuitenkin yhä useammin siirtää ammattioppilaitoksessa ammatinopettajalle - “kaikkihan osaa puhua” - ja peruskoulussa minkä tahansa muun oppiaineen opettajalle - “kaikkihan äikkää osaa opettaa”. Tämä on realismia mutta yksinkertaisesti typerää. Äidinkieltä ja kirjallisuutta osaa opettaa vain kielestä ja kirjallisuudesta yliopistossa tutkinnon suorittanut ammattilainen. Sitä ei voi ulkoistaa laadun kärsimättä. Äidinkieli ja kirjallisuus on koulun keskeinen,runsassisältöinen oppiaine, jonka tietoja ja taitoja tarvitaan aivan olennaisesti jatko-opinnoissa ja työelämässä. Kielen, kirjoittamisen, lukemisen,  puhumisen ja median kenttä on tällä hetkellä hyvin monimuotoinen. Kirjoittamisen ja lukemisen opetus on kuitenkin yhä haastavampaa some-maailman kielenkäytön ja omaehtoiseisen lukemisen v

Kouvolan asukasmäärä on vähentynyt 20:n viime vuoden aikana noin 400 asukkaalla vuodessa (KS 9.1.). Erityisesti asukkaita on lähtenyt kaupunginosista, jotka ovat kärsineet paperitehtaiden lakkautuksista. Uutta yrittäjyyttä toivotaankin hartaasti  kaupunkiimme. Merkittävä tekijä uusien työpaikkojen rinnalla ovat kuitenkin päiväkodit ja koulut. Kouvola on ollut kuulu koulukaupunki, eikä vielä ole lomautuksista ja leikkauksista huolimatta myöhäistä kääntää suuntaa sekä alkaa kehittää Kouvolasta entisen maineensa veroista. Monissa Suomen kunnissa ovat kouluasiat niin heikoissa kantimissa - jopa Jyväskylässä - rajujen leikkausten takia, että kaupunki, joka ryhtyykin päinvastoin panostamaan varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, kerää aivan varmasti positiivista mainetta ja kiinnostusta. Hyvä, lähellä oleva päiväkoti ja alakoulu ovat tärkeitä vaikuttimia, kun lapsiperheet harkitsevat asuinpaikkaansa. Nuoret ja aikuiset voivat kulkea opiskelu- ja työpaikkaansa vähän kauempaakin, mu

Petri Nikkilä esitti (HS Mielipide 29.12.) viisaasti lukemista tulevaksi “Pohjois-Karjala-projektiksi”. Lukemisharrastuksen elvyttäminen nostaisi myös poikien oppimistuloksia, jotka ovat jääneet tyttöjen tuloksista pahasti jälkeen. Kaikkein tärkeintä olisi, että kodeissa kaivettaisiin taas lastenkirjat esiin ja luettaisiin lapsille sekä näytettäisiin lukevan aikuisen mallia. Erityisesti isien antaman mallin on todettu vaikuttavan vahvasti poikiin. Kouluissa erilaisten tekstien, lyhyiden ja pitkien, perinteisten ja sähköisten, tulisi kuulua kaikkeen opetukseen. Myös kokonaisten tieto- ja kaunokirjojen lukemisen tulisi olla koulun arkipäivää. Esitänkin, että maassamme aloitetaan lukutaitokampanja niin kodeissa kuin kouluissakin. Käydään kirjastossa, hankitaan kirjoja ja lehtiä sekä laitetaan kunnissa koulujen kirjastot kuntoon, houkutteleviksi. Lähtisivätkö päättäjät mukaan talkoisiin tukemalla uutta “Pohjois-Karjala-projektia”?