Yo-tutkintoa ei pidä muuttaa mututuntumalla

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä julkaisi jokin aika sitten raportin ylioppilastutkinnon kehittämisestä. Raportti on nyt lausuntokierroksella kesäkuun puoleenväliin asti.

Esityksessä eniten keskustelua on synnyttänyt kokeiden lyhentäminen 6-tuntisista 4-tuntisiksi. Erityisen kovasti muutos kohtelisi äidinkielen koetta, kun koe vielä muutettaisiin kaksipäiväisestä yksipäiväiseksi. Kokeessa ei voitaisi enää lainkaan teettää nykyisen kaltaista pitkää esseetä, tai sitten kokeessa ei olisi kuin pelkästään sellainen, ei lainkaan lukutaitoa mittaavia täsmätehtäviä. Tämä kaventaisi ainoan, painoarvoltaan suuren kokeen mahdollisuutta mitata luku- ja kirjoitustaitoja.

Kokeiden muuttamista 4-tuntisiksi tunnutaan perusteltavan sillä, että tietokoneella työskentely on nopeampaa kuin käsin kirjoittaminen. Minkäänlaisia tutkimustuloksia asiasta ei kuitenkaan ole.

Oma käytännönkokemukseni lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana on osoittanut, että sähköisten, aineistojen käyttöön perustuvien kirjoitustehtävien teko ei ole ainakaan nopeampaa kuin tekstien lukeminen paperilta ja kirjoittaminen käsin konseptille. Koepäivänä aikaa käytetään niin kuin ennenkin.

Tekstien lukeminen näytöltä on hidasta. Videoita joutuu katsomaan monta kertaa, jotta yksityiskohdat hahmottuvat, muistiinpanoja joutuu tekemään, kirjoitusta suunnittelemaan ja hiomaan. Ajattelutyö ei nopeudu, vaikka onkin tietokone käytössä. Monet “diginatiivit” eivät ole myöskään kovin näppäriä tekstinkäsittelyn käyttäjiä. Jostain syystä kirjoitettujen tekstien laatu jää helposti heikommaksi kuin käsin kirjoitettaessa: tyydytään helpommin keskeneräisiin ajatuksiin, ja tekstin rakenne sekä kieli kärsivät. Aikaa ajatteluun,suunnitelmallisuutta ja tarkkuutta siis vaaditaan.

Jos ja kun yo-tutkinnon kokeita uudistetaan, uudistusten on perustuttava tutkimukseen, ei mututuntumaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laadukkaita kouluja suunnittelemaan

Kouvolan kaupunginvaltuusto linjasi viime kokouksessaan aivan oikeansuuntaisesti päättäessään 20 koulun peruskouluverkosta. Päätöksen tasapuolisuudesta voidaan kuitenkin syystä olla eri mieltä - niin epäreilusti se kohtelee lapsiperheiden suosimaa Korian aluetta, joka olisi mielestäni ehdottomasti ansainnut oman yhtenäiskoulun. On myös muistettava, että päätös linjasi vain koulujen määrän, ei niiden tarkkaa paikkaa. Yhtenä uuden kouluverkon kriteerinä oli oppimisen tuen, kuten terveydenhoitajan, kuraattorin ja koulupsykologin palveluiden, saaminen kiinteästi omalle koululle. Toivottavasti 20 koulun verkko mahdollistaa senkin kaikille lapsille ja nuorille. Yhtä tärkeää on sekin, että kaikissa kouluissa voidaan taata monipuolinen opetus ja valinnaisaineiden tarjonta. On hienoa, että Kouvolassa päästään nyt rakentamaan ja remontoimaan kouluja, jotka mahdollistavat nykyaikaisen ja myös tulevaisuuteen katsovan koulutoiminnan. Tilojen on sovittava niin perinteiseen luokkaopetukseen kuin o

Lue lisää

Pääsykokeet nykyaikaan

Keskustelu ylioppilastutkinnon ja pääsykokeiden suhteesta on jälleen pompahtanut pinnalle, eikä suotta: abiturientteja hiillostetaan kaksilla peräkkäisillä kokeilla, ja preppauskurssimarkkinat jylläävät. Se, että ammatilliselta puolelta korkeakouluihin hakemisesta ei juuri puhuta, kertoo puolestaan julmaa kieltään amiksiin suhtautumisesta, eikä tuleva reformi näytä ainakaan tilannetta parantavan, kun ajatellaan jatko-opintokelpoisuutta. Lukiosta ja ammatilliselta puolelta täytyy kuitenkin olla samat mahdollisuudet jatkaa kolmannelle asteelle. Jos ylioppilastutkinnon painoarvoa lisätään huomattavasti nykyisestä, lukiosta, joka on jo tällä hetkellä rankka koulu, tulee vain entistä rankempi ja preppauskurssit siirtyvät sinne. Mielestäni korkeakoulujen tulee antaa itse määritellä pääsyvaatimukset. Joillekin vähemmän suosituille aloille voisi edelleen olla mahdollista päästä suoraan yo-tutkinnon perusteella, mutta pääsykokeita kin tarvitaan suosituilla aloilla. Ei ole järkevää,

Lue lisää

Kriittinen lukutaito on kansalaistaito

Tietoa ei ole koskaan ollut saatavilla niin runsaasti kuin nykyisin; olemme todellisen tiedontulvan alla. Saamme lähes tauotta luettavaksi, kuultavaksi ja katseltavaksi tasoltaan kuitenkin hyvin monenlaista asiaa - niin tutkittua tietoa kuin tiettyihin tarkoitusperiin tuotettua materiaaliakin, jopa suoranaista valemediaa ja roskaa. Kaiken tämän hallitsemiseen tarvitaan hyvää monilukutaitoa - muuten alistuu häikäilemättömän vallankäytön kohteeksi. On opittava lähdekriittisyyttä, ja sitähän opitaan nimenomaan koulussa. Tiedon arvioinnin taidot karttuvat vähitellen tekstien käyttämistä keinoista tiedostuessa. Nykyihmisen on opittava tulkitsemaan ja arvioimaan paitsi perinteisiä tekstejä myös monimuotoisia liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä kokoisuuksia, joihin törmää erityisesti verkossa. Monipuolinen lukutaito on mahdollistettava kaikille välttämättömänä kansalaistaitona; pelkkä “sisälukutaito” ei riitä. Hyvä, myös vahvan yleissivistyksen takaava, toisen asteen koulutus onkin u

Lue lisää

Sari Hyytiäinen

Hae tästä blogista