Sari Hyytiäinen

Mitäköhän Mikael Agricola ajattelisi tänään 9.4. omana nimikkopäivänään ja suomen kielen juhlapäivänä kielemme tilasta ja asemasta? Uskon, että hän olisi ylpeä Suomelle luomansa kirjakielen kehityksestä: suomea on päivitetty jatkuvasti 1500-luvun puolestavälistä lähtien vastaamaan kulloisiakin yhteiskunnan tarpeita. Suomea voi käyttää kaikilla elämän alueilla; suomi on myös tieteen kieli, sivistyskieli.  Uskon kuitenkin, että toisaalta Agricola katselee nykysuomalaisten toimintaa huolestuneena. Yhä useammin suomen kielen korvaa englanti opiskelun, tutkimuksen, tekniikan ja yrityselämän kielenä - vaikka Suomessa ollaankin. Yhä useampi nuori ei saavuta peruskoulun aikana sellaista yleiskielen käyttötaitoa, että opinnot toisella asteella sujuvat. Suomi on EU:n virallinen kieli, mutta suomalaiset mepit haluavat käyttää komissiossa englantia. Tekisivätkö näin esimerkiksi espanjalaiset, ranskalaiset tai saksalaiset? Tällä menolla suomella ei ole enää EU:ssa virallisen kielen asemaa. Olemme i

Suomessa vietetään 5. - 11.4. vuosittaista Lukutaitoviikkoa. Teemana on tänä vuonna "Lukutaito on kansalaistaito". Vuonna 2021 vietetään maassamme myös Tutkitun tiedon teemavuotta. Kriittinen monilukutaito, siis taito lukea, tulkita ja tuottaa niin perinteisiä kirjallisia, suullisia, kuvallisia kuin digitaalisiakin tekstejä, on tämän hetken maailmassa yksi aivan keskeisimmistä avaintaidoista. Samalla sen puute on maailmamme suurimpia uhkia. Heikosti lukeva on helppo tuulesta temmatun "tiedon", disinformaation, kohde. Esimerkiksi erilaisten salaliittoteorioiden leviäminen perustuu siihen, että ihmisten monilukutaito pettää. Suomi on loistanut maailman lukutaitomaiden kärkipäässä. Viime vuosina tilanne on kuitenkin kääntynyt huolestuttavaan suuntaan. Heikosti lukevien määrä on jatkuvassa kasvussa, ja lukutaito eriytyy sosioekonomisen taustan, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan. Peruskoululla ei ole enää nykyisillä resursseilla mahdollisuuksia taata jokaiselle riittävää