Sari Hyytiäinen

Suomalaisten lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitojen hiipuminen huolestuttaa jo laajasti, muitakin kuin opettajia. Yhteiskuntamme on niin tekstikeskeinen, että jos nämä taidot ovat heikot, syrjäytymisen vaara on ilmeinen. Uusimman Pisa-tutkimuksen mukaan lukutaidon erot ovat kasvaneet hälyttävästi: tytöt ovat vuoden edellä poikia, pääkaupunkiseutu muuta Suomea, ja perheen sosioekonominen tausta on merkitsevä tekijä. Tekstien maailma on lisäksi koko ajan monimuotoistumassa: perinteisten tekstien lukemisen rinnalla tarvitaan taitoja lukea liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä tekstejä ja esim. verkkosivuja, joissa hyödynnetään monenlaisia elementtejä ja keinoja. Lukeminen on siis tullut yhä tärkeämmäksi ja haastavammaksi. Mutta mikä lääkkeeksi? Lukemista, lukemista ja lukemista. Lukemisen kulttuuri on palautettava maahamme, olemmehan olleet pitkään todellista kirjastokansaa. Vanhemmat on innostettava lukemaan lapsilleen ja näyttämään kirjaa kädessään pitävän aikuisen mallia.

Viime vuosina harjoitettu koulutuspolitiikka on kohdellut maamme osia eriarvoisesti. Useat viimeaikaiset  mittaukset ovat osoittaneet, että peruskoululaisten oppimistulokset eroavat paljon paikallisesti. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, Karvin, tuore selvitys osoittaa, että kun valtion koulutusta varten myöntämä rahoitusosuus on viety minimiin, kunnat ovat joutuneet paikkaamaan vajetta omalla rahallaan - toisilla kunnilla on ollut siihen paremmat mahdollisuudet kuin toisilla. Pääkaupunkiseudulla peruskoululaiset ovat viimeisen PISA-tutkimuksen mukaan lukuvuoden edellä muuta Suomea. Onhan se selvää, jos kouluissa voidaan järjestää opetusta tuntijaon minimiä laajemmin, on rahaa tehokkaaseen oppimisen tuen järjestämiseen sekä tietoteknisiin laitteisiin, kirjoihin ja muihin materiaaleihin. Nyt ollaan uudistamassa korkeakoulujen pääsykoejärjestelmää. Tämäkin muutos tuntuu suosivan pääkaupunkiseutua: Helsingin huippulukiot tulevat viemään aimo osan suosituista opiskelupai