Sari Hyytiäinen

Lukiot saivat juuri ennen joululomalle laskeutumista tiedon kevään 2020 ylioppilastutkinnon koepäivistä. Tämä tieto sai lukioissa aikaan valtaisan hämmennyksen: aikataulu on huomattavan tiukka niin opiskelijoiden kuin opettajienkin työn kannalta. Äidinkielen lukutaidon ja kirjoitustaidon kokeet tehdään parin päivän välein, samoin reaalikokeet. Syynä tiukkaan aikatauluun on korkeakoulujen valintajärjestelmän muutos, kun yo-kokeista saadut tulokset pisteitetään ja korkeakoulut valitsevat suurimman osan uusista opiskelijoista suoraan yo-kokeiden tulosten perusteella. Uusi järjestelmä tuo paineita saada lopullinen arviointi valmiiksi nykyistä aikaisemmin. Aikataulun kiristys saattaa kuitenkin vaaraan niin tulosten ja arvioinnin laadun kuin sekä opiskelijoiden että opettajienkin jaksamisen. Uudella valistakoejärjestelmällä halutaan vähentää pääsykokeita ja erityisesti niihin liittyviä kaupallisia preppauskursseja. Nyt on kuitenkin pelkona se, että lukiosta ollaan tekemässä kolmen vuoden p

Kouvolan kaupunginvaltuusto linjasi viime kokouksessaan aivan oikeansuuntaisesti päättäessään 20 koulun peruskouluverkosta. Päätöksen tasapuolisuudesta voidaan kuitenkin syystä olla eri mieltä - niin epäreilusti se kohtelee lapsiperheiden suosimaa Korian aluetta, joka olisi mielestäni ehdottomasti ansainnut oman yhtenäiskoulun. On myös muistettava, että päätös linjasi vain koulujen määrän, ei niiden tarkkaa paikkaa. Yhtenä uuden kouluverkon kriteerinä oli oppimisen tuen, kuten terveydenhoitajan, kuraattorin ja koulupsykologin palveluiden, saaminen kiinteästi omalle koululle. Toivottavasti 20 koulun verkko mahdollistaa senkin kaikille lapsille ja nuorille. Yhtä tärkeää on sekin, että kaikissa kouluissa voidaan taata monipuolinen opetus ja valinnaisaineiden tarjonta. On hienoa, että Kouvolassa päästään nyt rakentamaan ja remontoimaan kouluja, jotka mahdollistavat nykyaikaisen ja myös tulevaisuuteen katsovan koulutoiminnan. Tilojen on sovittava niin perinteiseen luokkaopetukseen kuin o

Tietoa ei ole koskaan ollut saatavilla niin runsaasti kuin nykyisin; olemme todellisen tiedontulvan alla. Saamme lähes tauotta luettavaksi, kuultavaksi ja katseltavaksi tasoltaan kuitenkin hyvin monenlaista asiaa - niin tutkittua tietoa kuin tiettyihin tarkoitusperiin tuotettua materiaaliakin, jopa suoranaista valemediaa ja roskaa. Kaiken tämän hallitsemiseen tarvitaan  hyvää monilukutaitoa - muuten alistuu häikäilemättömän vallankäytön kohteeksi. On opittava lähdekriittisyyttä, ja sitähän  opitaan nimenomaan koulussa. Tiedon arvioinnin taidot karttuvat vähitellen tekstien käyttämistä keinoista tiedostuessa. Nykyihmisen on opittava tulkitsemaan ja arvioimaan paitsi perinteisiä tekstejä myös monimuotoisia liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä kokoisuuksia, joihin törmää erityisesti verkossa. Monipuolinen lukutaito on mahdollistettava kaikille välttämättömänä kansalaistaitona; pelkkä “sisälukutaito” ei riitä. Hyvä, myös vahvan yleissivistyksen takaava, toisen asteen koulutus onkin u

Kouvolan keskuspuiston halki kulkeminen ilahduttaa joka kerta. Se on rakenteiden ja istutusten ehostamisen myötä kokenut todellisen kasvojenkohotuksen. Kaupunkilaiset viihtyvät siellä. Suosion syy on toki myös Hamstapuisto, jonka lapsiperheet ovat ottaneet omakseen. Tämä kaikki tuo samalla vireyttä keskustaan ja palvelee myös yrittäjiä. Kouvolan kaupunkistrategiassa halutaan kehittää lapsille suunnattuja palveluja ja olla liikkuva kaupunki. Halutaan myös lisätä yhteisöllisyyden kokemusta. Puistot yhteisinä olohuoneina toteuttavat mainiosti näitä tavoitteita. Hamstapuistossa lapset pääsevät kiipeilemään kiinnostavissa laitteissa ja löytävät uusia kavereita ja myös aikuiset tapaavat toisiaan. Kouvolan Sanomat uutisoi 10.10. että Ydinkeskusta ry suunnittelee keskuspuistoon Kouvolan joulumaata valoineen ja myyntikojuineen. Tämä kuulostaa oikein mukavalta. Suunnitelmaan voisi vielä lisätä lapsille talvista aktiviteettia: parkkipaikan vastaiselle puistoalueelle voisi tehdä lapsille te

Nauttimamme ruoan vaikutukset terveyteemme ja ympäristöömme eivät liene juuri kenellekään uusi asia - niin paljon niistä puhutaan. Kasvisten ja kotimaisen kalan osuutta ravinnossa kannattaisi lisätä ja lihan, erityisesti punaisen, vähentää. Olisi myös järkevää suosia lähituotteita. Lapset ja nuoret syövät päivittäin kouluissa tarjottavaa ruokaa. Sen tulee täyttää noin kolmasosa päivän energiatarpeesta, mutta siihen liittyy myös kasvatuksellisia näkökohtia terveellisestä ja kestävää kehitystä tukevasta ravinnosta. Kouvolassa on monipuolinen ja terveellinen kouluruoka, jota koulussa työtäni tekevänä pääsen itsekin päivittäin nauttimaan. On hyvät salaatit sekä viikoittain kasvis- ja kalaruokapäivä. Vuonna 2017 julkaistun kansallisen kouluruokasuosituksen mukaan kouluissa pitäisi pyrkiä tarjoamaan kaksi pääruokavaihtoehtoa, joista toinen on mielellään kasvisruokaa. Näin onkin monissa kunnissa, kuten vaikkapa Helsingissä ja Savitaipaleella. Kouvolassa päivittäinen kasvisruoka kuuluu eri

Rehtori Petri Vuorinen perustelee englanninkielisen yo-tutkinnon tarpeellisuutta (HS Mielipide 18.9.) sillä, että suomea tai ruotsia puutteellisesti osaavat, eri kulttuuritaustoista tulevat, akateemisesti suuntautuneet nuoret eivät pääse peruskoulun jälkeen lukioon tai IB-linjalle ja syrjäytyvät. IB-lukioissa opetetaan A1-kieltä, siis opiskelijan äidinkieltä tai Finnish B:tä, ja kirjallisuutta pakollisina opintoina kaikkiaan joko 8 tai 12 kurssia, kun tavallisessa suomalaisessa lukiossa on vain 6 pakollista ja 3 syventävää. On siis selvää, että taidot pääsevät IB:llä kehittymään huomattavasti tehokkaammin. IB:llä on myös erittäin vahvat kirjallisuuden lukemisen vaatimukset, minkä vaikutusta kielelliseen kehittymiseen ei voi epäillä. Ehdotankin, että englanninkielisen yo-tutkinnon rakentamisen sijaan lisätään niin IB-linjoja ja niihin otettavien opiskelijoiden määrää kuin myös lukion äidinkielen ja kirjallisuuden ja suomi toisena kielenä oppimäärän kurssien määrää ainakin lähemmäs IB:

Koulutusleikkausten ja reformin yhteisvaikutus on johtamassa vakavaan koulutuksen epätasa-arvoon. On aiheellista pelätä, että ammatillisista oppilaitoksista valmistuvat eivät saa riittäviä valmiuksia työelämään tai jatko-opintoihin. Opetushallinnon, ministeriön ja koulutuksen järjestäjien käsitykset ammatillisesta koulutuksesta ovat ristiriidassa sen kanssa, millaisia tietoja opettajat kentältä antavat. Opettajien mukaan uudistus on käynnistynyt epätietoisuuden ja kaaoksen vallassa. Opiskelijoille räätälöitäviä yksilöllisiä opintopolkuja esitetään vastauksena opettajien esittämään huoleen, mutta miten koulutuksen järjestäjät pystyvät niitä järjestämään resurssien vähennyttyä rajusti? Ajatus on, että perustutkinto ammatillisine ja yhteisine tutkinnon osineen muodostaa kokonaisuutena jatko-opintokelpoisuuden. Todellinen jatko-opintokyky ei kuitenkaan muodostu ammatillisten tutkinnon osien sivutuotteena, vaan sen kehittymiseen tarvitaan pätevien yleissivistävien aineiden opettajien anta

Mikko-Pekka Heikkinen odottelee poliittisilta päättäjiltä viisautta ilmastonmuutokseen reagoinnissa (HS Merkintöjä 2.7.). Heikkisen mielestä hallituksen nykyiset toimet ovat olleet lähinnä koko ongelman sivuuttamista. Tarvitaan myös “ikäviä päätöksiä”, jotka saattavat kuitenkin vaalien lähestyessä olla “ammatillisesti itsetuhoisia”. Heikkinen ehdottaa kuluttamisen rajoittamista. On totta, että talouskasvun tärkeyteen vannoessa helposti unohtuu, ettei ostaminen ole kaikessa suhteessa kannatettava asia. Pitääkö esimerkiksi kodinkoneista ja puhelimista tehdä vain muutaman vuoden käyttöön soveltuvia? Onko vaatekaapin sisältö vaihdettava muodin trendien mukaan monta kertaa vuodessa? Onko talvikuukausina päästävä kymmenen tunnin lennolla etelän lämpöön? Tulisimme varmasti toimeen paljon vähemmällä kuin mihin olemme tottuneet. Ihminen on kuitenkin mukavuudenhaluinen olento. Haluamme parempaa ja parempaa, usein myös valitettavasti enemmän ja enemmän. Siksi uskonkin, että pelkkä kuluttamisen

Helsingin Sanomissa 7.4. ilmestynyt Karla Kempaksen uutisartikkeli Väestö kasautuu harvoihin saarekkeisiin  oli herättävää luettavaa aamukahvipöydässä varsinkin kouvolalaisesta näkökulmasta. Väestönmuutoksemme vuosina 2015 - 2017 on ollut -2 128 - selkeästi miinusmerkkisin koko Suomen isoista kaupungeista. On kumma, että vaikka tutkimusten mukaan Kouvolassa asuu tyytyväisiä asukkaita ja kaupunkimme on Suomen turvallisin, asukasvirta suuntautuu meistä poispäin. Nyt olisi tarpeen selvittää, mihin ja mistä syistä on muutettu muualle. Onko taustalla opiskelemaan lähtö, työpaikan vaihtuminen, kyllästyminen ilmapiiriin vai mikä? Tämä voitaisiin selvittää pois muuttaneille suunnatulla sähköisellä kyselyllä. Vastaamisen tulee olla nopeaa ja yksinkertaista. Julkisuudessa on väestönkehityksestä aina vain plus- tai miinusmerkkisiä lukuja, mutta niiden sisältö olisi tarpeen avata - meille kaikille. Olisi tärkeää tietää, onko lähtijöissä iso joukko esim. opiskelijoita, joiden o

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n ja monien puolueiden mielestä oppivelvollisuusjärjestelmämme kaipaa uudistamista. KS:n pääkirjoituksessa 16.3. arvioitiin OAJ:n kannanottoa “kauniiksi ajatukseksi”, mutta esitettiin, että rahat tulisi kohdistaa mieluummin koulutusleikkauksista johtuneiden virheiden korjaamiseen ja ryhmäkokojen pienentämiseen. Nämä ovat erittäin kannatettavia asioita, mutta riittävätkö ne estämään koulupudokkuutta ja syrjäytymistä? Oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia pitäisi päästä tukemaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siksi esiopetuksen ulottaminen jo viisivuotiaille olisi hyvä asia ja ensimmäinen askel kohti maksutonta, laadukasta varhaiskasvatusta. Toisen asteen koulutuksen - lukion tai ammatillisen koulutuksen - suorittaminen on erittäin tärkeää jatko-opintoihin ja työelämään sijoittumisen kannalta. Opiskelu on monille kuitenkin liian kallista: esimerkiksi lukiossa tulee itse hankkia oppikirjat ja kannettava tietokone ja ammatillisella puolella o

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) kirjoitti kolumnissaan  (KS 15.2.) lukion ja lukiolain uudistamisesta. Hänen näkemyksiinsä uudistusesitysten hyvistä puolista on helppo yhtyä monin osin: On tärkeää, että lukion vahva yleissivistävä tehtävä säilyy ja se antaa hyvän pohjan jatko-opinnoille. Myös opinto-ohjauksen ja erityisopetuksen tuominen lukiolakiin on hieno asia. Tuntuu jopa kummalliselta, että niitä ei ole vielä tähän asti velvoitettu järjestämään. Uusi lukiolaki antaisi paikalliselle opetussuunnitelmatyölle nykyistä huomattavasti enemmän vapautta - Opetushallitus tekisi vain oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt. Se, miten opinnot jaettaisiin opintojaksoihin, olisi paikallisesti päätettävissä. Kenties esimerkiksi oppiaineiden välinen yhteistyö olisi näin helpommin järjestettävissä. Opintopisteiden käyttöönotto kurssien tilalle olisi silta kohti korkeakouluopintoja, samoin kuin se, että niitä pääsisi pienimuotoisesti kokeilemaan jo lukioaikana. Häkkänen puhuu kolumn

                                                                            Suomessa on hyvien Pisa-tulosten juhlimisen jälkeen herätty siihen, että lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito ovat kokeneet notkahduksen ja erityisesti pitkien tekstien lukeminen ei enää kiinnosta samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina, kun elokuvat, pelit, videot ja sirpalemaiset nettitekstit tuntuvat viihdyttävämmiltä ja helpommilta. Luku- ja kirjoitustaidosta on tullut jo yhteiskunnallinen erottaja: pääkaupunkiseutu on 9.-luokkalaisten Pisa-tuloksissa vuoden edellä muuta Suomea, tyttöjen ja poikien tuloksissa on iso ero, ja perheen sosioekonomisella taustalla on vaikutusta lasten ja nuorten lukutaitoon. On myös tiedossa, että syrjäytyneillä nuorilla on varsin usein heikko luku- ja kirjoitustaito. Suomen kielen lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on monesti erittäin haastavaa varsinkin maahanmuuttajille, joista monet eivät ole kotimaassaan oppineet näitä taitoja edes äidinkielellään. Opiskelu, työn