Sari Hyytiäinen

Lukuisat muutosesitykset hallintosääntöesitykseen saivat aikaan sen, että Kouvolan kaupunginvaltuusto päätti keskeyttää kokouksensa 3.5. ja jatkaa asioiden käsittelyä viikon päästä toisessa kokouksessa. Minulla oli vielä tarkoitus pitää ryhmäpuheenvuoro vastauksesta, jonka sain aloitteeseeni ilmastohätätilan julistuksesta Kouvolassa, mutta koska asiakohta siirtyi tuohon jatkokokoukseeen, johon en pääse, tuonpa asiani esiin tässä blogissa. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on kehottanut kaikkia maailman johtajia julistamaan ilmastohätätilan, joka on voimassa siihen asti, että hiilineutraalisuustavoite on saavutettu. Julistuksia ovat tehneet jo kymmenet valtiot, Euroopan parlamentti ja Suomessa Helsingin kaupunki sekä Suomen Lääkäriliitto. Useissa Suomen kunnissa on tehty aloite ilmastohätätilan julistamiseksi. Valtuustoaloitteeni ilmastohätätilan julistamisesta Kouvolassa on kohdannut varsin poikkeuksellisia käänteitä: asiantuntijaelin rakennus- ja ympäristölautakunta on kahteen kertaan

Perjantaina 23.4. vietetään kansainvälistä, Espanjasta juurensa juontavaa Kirjan ja ruusun päivää, jolloin juhlitaan kirjoja ja lukemista. Katalonialaisen perinteen mukaan naiset antavat miehille kirjoja, miehet naisille ruusuja. Historia ei siis ole kovin tasa-arvoinen - ainakaan lukemisharrastuksen kannalta. Ihan kaikkien on tärkeää tarttua kirjaan sen eri muodoissa - painettuun kirjaan, e-kirjaan tai äänikirjaan. Tarinan ja kielen maailmaan pääsylle ei ole koskaan aiemmin ollut näin paljon vaihtoehtoja. Kaunokirjallisuuden voima on valtava, ja siitä soisi ihan kaikkien pääsevän osaksi. Lukeminen kehittää keskittymiskykyä ja ajattelua, sanavarastoa ja kielen tajua. Kirjallisuus auttaa eläytymään erilaisten ihmisten elämän kohtaloihin ja hyväksymään moninaisuutta. Lukeminen tekee meistä empaattisempia toisiamme kohtaan.  Kun UNESCO julisti vuonna 1995 kansainvälisen Kirjan ja ruusun päivän, julistuksessa sanottiin: "Kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan v

Mitäköhän Mikael Agricola ajattelisi tänään 9.4. omana nimikkopäivänään ja suomen kielen juhlapäivänä kielemme tilasta ja asemasta? Uskon, että hän olisi ylpeä Suomelle luomansa kirjakielen kehityksestä: suomea on päivitetty jatkuvasti 1500-luvun puolestavälistä lähtien vastaamaan kulloisiakin yhteiskunnan tarpeita. Suomea voi käyttää kaikilla elämän alueilla; suomi on myös tieteen kieli, sivistyskieli.  Uskon kuitenkin, että toisaalta Agricola katselee nykysuomalaisten toimintaa huolestuneena. Yhä useammin suomen kielen korvaa englanti opiskelun, tutkimuksen, tekniikan ja yrityselämän kielenä - vaikka Suomessa ollaankin. Yhä useampi nuori ei saavuta peruskoulun aikana sellaista yleiskielen käyttötaitoa, että opinnot toisella asteella sujuvat. Suomi on EU:n virallinen kieli, mutta suomalaiset mepit haluavat käyttää komissiossa englantia. Tekisivätkö näin esimerkiksi espanjalaiset, ranskalaiset tai saksalaiset? Tällä menolla suomella ei ole enää EU:ssa virallisen kielen asemaa. Olemme i

Suomessa vietetään 5. - 11.4. vuosittaista Lukutaitoviikkoa. Teemana on tänä vuonna "Lukutaito on kansalaistaito". Vuonna 2021 vietetään maassamme myös Tutkitun tiedon teemavuotta. Kriittinen monilukutaito, siis taito lukea, tulkita ja tuottaa niin perinteisiä kirjallisia, suullisia, kuvallisia kuin digitaalisiakin tekstejä, on tämän hetken maailmassa yksi aivan keskeisimmistä avaintaidoista. Samalla sen puute on maailmamme suurimpia uhkia. Heikosti lukeva on helppo tuulesta temmatun "tiedon", disinformaation, kohde. Esimerkiksi erilaisten salaliittoteorioiden leviäminen perustuu siihen, että ihmisten monilukutaito pettää. Suomi on loistanut maailman lukutaitomaiden kärkipäässä. Viime vuosina tilanne on kuitenkin kääntynyt huolestuttavaan suuntaan. Heikosti lukevien määrä on jatkuvassa kasvussa, ja lukutaito eriytyy sosioekonomisen taustan, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan. Peruskoululla ei ole enää nykyisillä resursseilla mahdollisuuksia taata jokaiselle riittävää

Ukko Bambergille (ps.) kiitos valtuustoaloitteeni "Kouvola julistaa ilmastohätätilan" tuomisesta Kouvolan Sanomien sivuille 12.3. Bamberg antaa kuitenkin ymmärtää, että ilmastohätätilan julistus olisi ylireagointia eikä vaikuttaisi Kouvolan julkisuuskuvaan, Suomen ilmastotavoitteet olisivat ylimitoitettuja, veisivät yrittäjät turmioon ja lietsoisivat paniikkia pandemia-aikana sekä levittäisivät elokapinaa. Tämä kaikki on aivan päinvastoin. Nopeat ilmastotoimet ovat välttämättömiä kaikkialla. Tiedeyhteisön - viimeisimpänä Suomen ilmastopaneelin - viesti on hälyttävä: jollei lämpenemistä saada hillittyä 1,5 asteeseen, ovat seuraukset ihmisille, elinkeinoille ja ekosysteemeille vakavat. Ilmastokriisin vaikutukset osuvat eniten jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin ihmisiin niin meillä Suomessa kuin muualla maailmassa. Ilmastopaneelin vastikään julki tulleiden tulosten mukaan olemme selvästi jäljessä tavoitteistamme. YK ja EU-parlamentti ovat kehottaneet maita ja kaupunkeja juli

En ole elänyt tynnyrissä - tiedän, että poliittisessa keskustelussa on aina sorruttu ylilyönteihin, varsinkin vaalien kynnyksellä. Viikonloppuna Ilta-Sanomien uutista lukiessani tuntui, että nyt tuli raja vastaan. Verkkolehdessä uutisoitiin haapaveteläisen kaupunginvaltuutetun ja perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaan Ilkka Revon some-kirjoituksesta, joka koski ministeri Kiurua. Kirjoitus oli aivan käsittämättömän luokaton ja ala-arvoinen. Kirjoittaja on koulutukseltaan opettaja, joten kirjoitus oli loukkaus myös ammattikuntaamme ja koulutustamme kohtaan. Opettajan pitäisi opettaa sivistyneen viestinnän periaatteita lapsille ja nuorille. Jotain on tehtävä tällaiselle luokattomalle herjaamiselle. Ei voi olla niin, että sivistysvaltiossa ihmiset, jotka ovat valmiita laittamaan kaiken aikansa yhteisten asioiden hoitamiseen, joutuvat yleisiksi sylkykupeiksi, kestämään mitä vain. Suomi tarvitsee erityisesti nyt, tänä poikkeusaikana, vahvaa yhteishenkeä. Luokaton kirjoittelu vetää meitä aivan

Tänään juhlimme teosta, josta meidän on syytä olla monella tavalla ylpeitä. Kansalliseepoksemme Kalevala on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen vahvasti suomalaisuuteen ja suomalaiseen kulttuuriin. Tänään juhlimme myös suomalaisuuden päivää. Elias Lönnrotin Kalevalalla oli ilmestymisaikanaan (vanha Kalevala 1835 ja uusi Kalevala 1849) keskeinen merkitys suomalaisten kansallisen hengen luomiselle uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa Haminan rauhan 1809 jälkeen. Etsittiin omaa kansallista identiteettiä kansanrunouden tarinoista, sankareista ja suomen kielestä. Kalevalaiseen maisemaan palattiin uudelleen 1900-luvun taitteessa sortovuosien aikaan, nyt symbolismin ja uusromantiikan sävyin. Kalevala innosti niin Eino Leinoa runoissaan, Akseli Gallen-Kallelaa maalauksissaan kuin Jean Sibeliusta musiikissaan. Syntyi Suomen taiteen kultakausi. Kansalliseepoksemme elää vahvasti myös nyky-yhteiskunnassa ja -taiteessa. Kukapa ei tunnistaisi, mistä juontavat Aino, Väinö, Sammonkatu, Tapiola. Mauri

Äidinkieli on kieli, jonka oppii ensimmäisenä, jonka käyttäjien joukkoon identifioituu, jota osaa parhaiten, joka on merkitty väestörekisteriin. Määritelmiä on monia. Äidinkieli on ihmisen koti. Millään muulla kielellä vuorovaikutus ja ajattelu eivät suju yhtä luontevasti ja vivahteikkaasti kuin omalla äidinkielellä. Kaikilla tulee olla oikeus käyttää äidinkieltään monipuolisesti. Mahdollisuus oman äidinkielen opiskeluun tukee kaikkea oppimista. Siksi sen opiskelun järjestämiseen on panostettava. Tänä verkkoaikana se ei liene ongelma. Vanhemman on tärkeää puhua lapselleen omaa äidinkieltään, sitä on saatava käyttää päiväkodissa ja koulussa. Kielitietoisessa koulussa arvostetaan erilaisia kielitaustoja, ollaan kiinnostuneita eri kielistä ja vertaillaan niiden tapoja ilmaista asiat. Oppilaat saavat olla oman äidinkielensä kielioppaita. Erilaisten kielten moninaisuutta tulee suojella kuten kasvi- ja eläinlajeja. Maailmassa on noin 7 000 kieltä, joista suurin osa on kuitenkin uhanalaisia.

Yliopistot ja korkeakoulut valitsevat nyt toista kertaa pääosan uusista opiskelijoista suoran todistusvalinnan avulla. Vaikka uudistus on vielä näin uusi, sen vaikutus lukioihin on jo osoittautunut monella tavalla karuksi.  Lukioista on tehty preppauskeskuksia, joissa on entistä kovempi kiire. Erityisen konkreettisesti tämä on näkyvissä kevään ylioppilastutkinnossa. Lukioissa tapahtuvan kokeiden alustavan arvioinnin aikataulu on laadittu niin, että opettajille ei jää tarpeeksi työaikaa; heidän oletetaan tarkistavan yo-kokeita myös pääsiäisen aikaan. Eikö vapaa ole kuitenkin tarkoitettu lepoon? Olisiko tällainen mahdollista millään muulla alalla ilman työntekijän omaa suostumusta ja kovia ylimääräisiä korvauksia?  Kireän aikataulun takana on korkeakoulujen valintauudistus. Korkeakoulut haluavat yo-tulokset mahdollisimman aikaisin. Yo-kirjoitusten aika on lukioissa erittäin hektistä. Samaan aikaan pyörivät opetus, koeviikko kokeineen ja tarkistuksineen, ylioppilaskirjoitusten

Kouvolan lukioissa on oltu kohta vuoden päivät enemmän tai vähemmän etäopetuksessa. Opettajat ovat kokemuksen kautta pätevöityneet verkko-opetuksen ammattilaisiksi; opiskelijat ovat hankkineet roimasti itsenäisen työskentelyn ja digiopiskelun taitoja.  Eniten julkisuudessa tunnutaan kuitenkin keskusteltavan etäopetusajan varjopuolista ja opintojen kelkasta putoavista, joita toki ikävä kyllä on myös lukiossa. Heidät tulee tavoittaa ja tarjota tukea ja apua, jotta opintopolku pääsee jatkumaan.  Kaiken kaikkiaan kokemukseni etäopetuksesta on kuitenkin yllättävän myönteinen, vaikka opetuksen on joutunut suunnittelemaan uusiksi ja opetusvälineet ja -menetelmät ovat rajalliset. Lukiolaiset ovat erittäin motivoituneita. Poissaoloja on ollut vähän, tehtävät on tehty ohjeiden mukaan, kysytty etätunnilla tai otettu yhteyttä Wilmassa, jos jokin on ollut epäselvää. Opiskelijat haluavat hyviä tuloksia poikkeusaikanakin. He haluavat menestyä hyvin yo-kokeissa ja päästä tavoittelemaansa jatko-opintop

Elämme tällä hetkellä monin tavoin poikkeusoloissa: Sosiaalisten kontaktien välttäminen koronan vuoksi on vienyt meidät etätöihin ja -kouluun. Normaalit vuorovaikutustilanteet ovat vaihtuneet videokokouksiin. Vietämme suuren osan päivästä verkkomaailmassa, joka haastaa kriittistä lukutaitoamme. Somen valeuutiset, jotka koskevat esim. koronaa ja rokotuksia, ja erilaiset salaliittoteoriat yrittävät saada meidät koukkuunsa. Tämä kaikki koskee meitä kaikkia ikään katsomatta. Laadukas opetus on merkittävä selviämiskeinomme. Sen turvaaminen on kuntien ja muiden opetuksen järjestäjien tärkeimpiä tehtäviä. Taloudellisten vaikeuksien seurauksena korkeatasoisen opetuksen antaminen on kuitenkin yhä vaikeampaa. Toiminnan ja talouden leikkauksista kärsivät aina ensin palveluiden käyttäjät eli lapset ja nuoret. Vaikka osalla opetuksen järjestäjistä epäilemättä on taloudellisia vaikeuksia, ei ole lasten eikä nuorten tehtävä toimia näiden talkoiden maksajina. Sen sijaan koko yhteiskunnan pitää huoleht