Sari Hyytiäinen

Kouvolan keskuspuiston halki kulkeminen ilahduttaa joka kerta. Se on rakenteiden ja istutusten ehostamisen myötä kokenut todellisen kasvojenkohotuksen. Kaupunkilaiset viihtyvät siellä. Suosion syy on toki myös Hamstapuisto, jonka lapsiperheet ovat ottaneet omakseen. Tämä kaikki tuo samalla vireyttä keskustaan ja palvelee myös yrittäjiä. Kouvolan kaupunkistrategiassa halutaan kehittää lapsille suunnattuja palveluja ja olla liikkuva kaupunki. Halutaan myös lisätä yhteisöllisyyden kokemusta. Puistot yhteisinä olohuoneina toteuttavat mainiosti näitä tavoitteita. Hamstapuistossa lapset pääsevät kiipeilemään kiinnostavissa laitteissa ja löytävät uusia kavereita ja myös aikuiset tapaavat toisiaan. Kouvolan Sanomat uutisoi 10.10. että Ydinkeskusta ry suunnittelee keskuspuistoon Kouvolan joulumaata valoineen ja myyntikojuineen. Tämä kuulostaa oikein mukavalta. Suunnitelmaan voisi vielä lisätä lapsille talvista aktiviteettia: parkkipaikan vastaiselle puistoalueelle voisi tehdä lapsille te

Nauttimamme ruoan vaikutukset terveyteemme ja ympäristöömme eivät liene juuri kenellekään uusi asia - niin paljon niistä puhutaan. Kasvisten ja kotimaisen kalan osuutta ravinnossa kannattaisi lisätä ja lihan, erityisesti punaisen, vähentää. Olisi myös järkevää suosia lähituotteita. Lapset ja nuoret syövät päivittäin kouluissa tarjottavaa ruokaa. Sen tulee täyttää noin kolmasosa päivän energiatarpeesta, mutta siihen liittyy myös kasvatuksellisia näkökohtia terveellisestä ja kestävää kehitystä tukevasta ravinnosta. Kouvolassa on monipuolinen ja terveellinen kouluruoka, jota koulussa työtäni tekevänä pääsen itsekin päivittäin nauttimaan. On hyvät salaatit sekä viikoittain kasvis- ja kalaruokapäivä. Vuonna 2017 julkaistun kansallisen kouluruokasuosituksen mukaan kouluissa pitäisi pyrkiä tarjoamaan kaksi pääruokavaihtoehtoa, joista toinen on mielellään kasvisruokaa. Näin onkin monissa kunnissa, kuten vaikkapa Helsingissä ja Savitaipaleella. Kouvolassa päivittäinen kasvisruoka kuuluu eri

Rehtori Petri Vuorinen perustelee englanninkielisen yo-tutkinnon tarpeellisuutta (HS Mielipide 18.9.) sillä, että suomea tai ruotsia puutteellisesti osaavat, eri kulttuuritaustoista tulevat, akateemisesti suuntautuneet nuoret eivät pääse peruskoulun jälkeen lukioon tai IB-linjalle ja syrjäytyvät. IB-lukioissa opetetaan A1-kieltä, siis opiskelijan äidinkieltä tai Finnish B:tä, ja kirjallisuutta pakollisina opintoina kaikkiaan joko 8 tai 12 kurssia, kun tavallisessa suomalaisessa lukiossa on vain 6 pakollista ja 3 syventävää. On siis selvää, että taidot pääsevät IB:llä kehittymään huomattavasti tehokkaammin. IB:llä on myös erittäin vahvat kirjallisuuden lukemisen vaatimukset, minkä vaikutusta kielelliseen kehittymiseen ei voi epäillä. Ehdotankin, että englanninkielisen yo-tutkinnon rakentamisen sijaan lisätään niin IB-linjoja ja niihin otettavien opiskelijoiden määrää kuin myös lukion äidinkielen ja kirjallisuuden ja suomi toisena kielenä oppimäärän kurssien määrää ainakin lähemmäs IB:

Koulutusleikkausten ja reformin yhteisvaikutus on johtamassa vakavaan koulutuksen epätasa-arvoon. On aiheellista pelätä, että ammatillisista oppilaitoksista valmistuvat eivät saa riittäviä valmiuksia työelämään tai jatko-opintoihin. Opetushallinnon, ministeriön ja koulutuksen järjestäjien käsitykset ammatillisesta koulutuksesta ovat ristiriidassa sen kanssa, millaisia tietoja opettajat kentältä antavat. Opettajien mukaan uudistus on käynnistynyt epätietoisuuden ja kaaoksen vallassa. Opiskelijoille räätälöitäviä yksilöllisiä opintopolkuja esitetään vastauksena opettajien esittämään huoleen, mutta miten koulutuksen järjestäjät pystyvät niitä järjestämään resurssien vähennyttyä rajusti? Ajatus on, että perustutkinto ammatillisine ja yhteisine tutkinnon osineen muodostaa kokonaisuutena jatko-opintokelpoisuuden. Todellinen jatko-opintokyky ei kuitenkaan muodostu ammatillisten tutkinnon osien sivutuotteena, vaan sen kehittymiseen tarvitaan pätevien yleissivistävien aineiden opettajien anta

Mikko-Pekka Heikkinen odottelee poliittisilta päättäjiltä viisautta ilmastonmuutokseen reagoinnissa (HS Merkintöjä 2.7.). Heikkisen mielestä hallituksen nykyiset toimet ovat olleet lähinnä koko ongelman sivuuttamista. Tarvitaan myös “ikäviä päätöksiä”, jotka saattavat kuitenkin vaalien lähestyessä olla “ammatillisesti itsetuhoisia”. Heikkinen ehdottaa kuluttamisen rajoittamista. On totta, että talouskasvun tärkeyteen vannoessa helposti unohtuu, ettei ostaminen ole kaikessa suhteessa kannatettava asia. Pitääkö esimerkiksi kodinkoneista ja puhelimista tehdä vain muutaman vuoden käyttöön soveltuvia? Onko vaatekaapin sisältö vaihdettava muodin trendien mukaan monta kertaa vuodessa? Onko talvikuukausina päästävä kymmenen tunnin lennolla etelän lämpöön? Tulisimme varmasti toimeen paljon vähemmällä kuin mihin olemme tottuneet. Ihminen on kuitenkin mukavuudenhaluinen olento. Haluamme parempaa ja parempaa, usein myös valitettavasti enemmän ja enemmän. Siksi uskonkin, että pelkkä kuluttamisen