Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Koulukirjastoilla tasoittamaan oppimistulosten eroja

Pisa-tutkimuksen tuoreet, itsenäisyyspäivänä julkaistut tulokset kertovat, että vaikka maamme 15-vuotiaat ovat edelleen sekä luonnontieteissä, matematiikassa että lukutaidossa maailman huippua, kuilu sukupuolten, koulujen, niiden oppilaiden ja maamme osien välillä on syventynyt hälyttävän paljon. Perheiden sosiaalisella asemalla on myös suuri vaikutus tuloksiin. Hyvä lukutaito on kaiken oppimisen perusta. Lukeva ihminen kehittää niin ajattelu-, ongelmanratkaisu-, keskittymis- kuin empatiakykyäänkin ja lisää tietojaan ympäröivästä maailmasta. Lukeminen on kuitenkin vähennyt huomattavasti. On tutkittu, että kodeissa ei lueta enää lapsille samassa määrin kuin ennen, joten päiväkodit ja koulut vastaavat suuresti lukemisharrastuksen herättämisestä ja ylläpidosta. Lukeminen on saanut rinnalleen paljon muita kiehtovia aktiviteetteja, joten siitä olisi nyt tehtävä entistä tärkeämpää ja kiinnostavampaa. Koulujen kirjastot ovat nyt avainasemassa, ja niitä on ryhdyttävä kehittämään usein ep

Miksi lukion ops-uudistusta kiirehdittiin?

Tämän syksyn ajan on lukioissa totuteltu uusiin opetussuunnitelmiin. Kaikkien oppiaineiden perusteilta toivottiin olennaiseen keskittymistä ja kurssien sisältöjen keventämistä, sillä kiire vaivasi koulutyötä edellisen opetussuunnitelman aikana. Toiveet eivät kuitenkaan täyttyneet: lukion kurssit ovat täynnä asiaa, eikä sisältöihin keskittymiselle jää tarpeeksi aikaa. Lukion opetussuunnitelmatyölle ei annettu riittävästi aikaa eikä resursseja: Työ jouduttiin tekemään nopeassa aikataulussa virkamiestyönä. Työryhmiä ei voitu perustaa. Peruskoulua uudistettiin ottamalla käyttöön laaja-alaisen osaamisen alueet, mutta lukion puolella jäätiin entisiin aihekokonaisuuksiin. Lukion ops olisi kuitenkin kaivannut perusteellista, oppiainerajatkin avaavaa uudistusta. Nyt opetetaan paljon samoja asioita eri oppiaineiden kursseilla ja kehitellään teemaopintoja oppiaineiden väliseen yhteistyöhön, kun kunnollisella valmistelulla oppiainerajojen ylittäminen olisi saatu koko opiskelun perustaksi.

Nuoria tarvitaan yhdistyksissä

Kalevi Riikonen toi esiin (KS Mielipide 5.12.) huolestuttavan kehityskulun, ettei Suomessa, järjestöjen luvatussa maassa, enää tahdo löytyä järjestötoiminnasta kiinnostuneita, varsinkaan nuoria. Olen tehnyt saman havainnon. Yhdistykset ovat koko yhteiskunnallisen toimintamme pohja ja toimivat demokratian toteutumisen keskeisenä kanavana. Eri alojen yhdistyksissä kehitetään ja ideoidaan omaa toiminta-aluetta, tehdään aloitteita ylemmille tahoille, keskustellaan ja otetaan kantaa, oli kyse sitten vaikkapa yleishyödyllisestä, ammatillisesta tai poliittisesta toiminnasta. Virallisilta yhdistyksiltä kysytään usein näkemyksiä ja lausuntoja oman alueensa uudistuksiin, ja niiden kannanotoilla on vaikutuksia. Kalevi Riikonen kysyy, ovatko epäviralliset ja vapaamuotoiset virtuaaliryhmät korvaamassa kasvokkain tapahtuvaa yhdistystoimintaa. Olen huomannut, että tällä hetkellä esim. erilaiset Facebook-ryhmät vetävät ihmiset mukaansa. Ne ovatkin vaivattomia ideoiden ja ajatusten jakokan

Eri koulumuotoja pitää kehittää yhteistyössä

Opetusministeriön työryhmä esittää raportissaan ylioppilaskokeiden käyttämistä ikään kuin korkeakoulujen pääsykokeina. Myös ammatilliselta puolelta valmistuvien ohjaamista yo-kokeiden suorittamiseen suunnitellaan. Ehdotukseen liittyy monta muttaa: Miten kävisi yo-tutkinnon pedagogisen kehittämisen, jos oppiaineiden kokeiden pitäisi olla samalla pääsykokeita? Sanelisivatko korkeakoulut, millaisia kokeita tarvitaan? Nykyinen yo-tutkinto kaivannee pian päivitystä, koska se perustuu yksin tehtäviin, erillisten oppiaineiden kokeisiin ja ulkomuistin varassa olevaan tietoon, mikä ei ole kovin hyvin sopusoinnussa lukion pedagogisten painotusten kanssa. Esityksestä saa kuvan, että “pääsykokeet” olisivat edelleen oppiainekokeita. Ammattiopistoissa opiskellaan ammattitaitoa tukevia ja jatko-opintokelpoisuuden takaavia yleisaineita, kuten äidinkieltä ja viestintää. On erittäin tärkeää, että näistä opinnoista kannetaan tulevaisuudessa hyvää huolta. Tällä hetkellä tilanne on huono ja ep

Ammattikoulustakin sujuvasti jatko-opintoihin

Opetusministeriön työryhmä esittää  toimenpideohjelmassaan, että korkeakoulujen - yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen - pääsykoerumbasta päästäisiin eroon muuttamalla ylioppilaskoe samalla korkeakoulujen pääsykokeeksi ja mahdollisesti poistamalla kokeiden uusimiskertojen rajoitukset. Ammattikouluista valmistuvat ohjattaisiin myös suorittamaan tiettyjä ylioppilastutkinnon kokeita. Tämä uudistus keventäisi toki lukiosta valmistuvan hakeutumista jatko-opintoihin, mutta lisäisi lukioiden resurssitarpeita, jos ylioppilaskokeen saisi uusia rajattomasti. Miten sitten kävisi ammattiin opiskelleille? Tällä hetkellä ammattioppilaitoksissa opiskellaan yleisaineita, kuten äidinkieltä ja viestintää tai matematiikkaa, huolestuttavan niukin tuntimäärin ja kirjavasti eri oppilaitoksissa, mikä johtuu ammatilliseen koulutukseen kohdistuneista rankoista säästöistä, ja säästöjen tie jatkuu ikävä kyllä edelleen. Ammattikoulusta valmistuva ei saa lukiosta valmistuvan kanssa yhtäläisiä valmiuk

Tarvitsemme kulttuurien lukutaitoa

Maamme on monikulttuuristunut vauhdilla viime kuukausien aikana, eikä tästä asiasta eri tavoin ajattelevien välillä ole säästytty törmäyksiltä. Turhaan riitelyyn ei kuitenkaan kannata käyttää aikaa ja voimia - tärkeintä olisi pohtia, miten opimme ymmärtämään toistemme tapoja ja näkemyksiä. Asenteet syntyvät jo kasvuiässä, kun lapset havainnoivat, miten aikuiset suhtautuvat asioihin, myös erilaisuuteen. Koululla on tässä myös merkittävä rooli: otetaanko uusissa opetussuunnitelmissakin korostettu monikielisyys ja -kulttuurisuus luontevaksi osaksi opetusta? Jotta toisen ihmisen arvomaailmaa oppii ymmärtämään, siihen on perehdyttävä. Uskonto on olennainen osa eri kulttuureja ja säätelee usein myös arkielämää. Siksi olisikin erittäin kannatettavaa, että koulujen uskontojen opetuksessa siirryttäisiin ensin eri uskontokuntien yhteisten opintokokonaisuuksien opiskelun kautta lopulta kaikille yhteisen katsomusaineen, uskontotieteen, opetukseen. Vain oikean tiedon avulla ja toisen n

Peruskoulun on perustuttava tasa-arvoon

Mai Allo peräänkuulutti kirjoituksessaan (HS Mielipide 17.9.) mm. omia kouluja älykkäille lapsille. Suomalaisen peruskoulun vahvuus on kuitenkin tasa-arvoisuus. Koulushoppailu ei ratkeaisi perustamalla “fiksujen kouluja” tai palauttamalla tasokurssit. Ensimmäiset vain kiihdyttäisivät ilmiötä ja synnyttäisivät eliittikouluja, jotka kilpailisivat keskenään oppilaista sekä loisivat jo varhaisessa vaiheessa “luokkajakoa”. Tasokurssit puolestaan kaventavat oppilaan mahdollisuuksia jatko-opintoihin. Lasten ja nuorten lahjakkuuksien tukemiseksi kannattaisi ottaa käyttöön erilaiset painotukset. Kouluissa voisi opiskella omien taipumusten ja kiinnostuksen mukaan laajemmin esim. musiikkia, kuvataidetta, matemaattisia aineita, kieliä, liikuntaa, luovaa ilmaisua. Tutkimusten mukaan oppilaat hyötyvät eniten heterogeenistä ryhmistä. Voi myös vain kuvitella, millainen kilpailun ilmapiiri vallitsisi “fiksujen kouluissa”. Digitaalinen maailma on tullut jäädäkseen - halusimme tai emme.

Koulut kuntoon Kouvolassa

Kouvolan Sanomat uutisoi 11.9. Kouvolan koulujen kunnostuksesta ja kouluverkosta. Uutisessa todetaan, ettei päätöksiä kouluverkosta tehdä enää tällä valtuustokaudella. Lasten ja nuorten lautakunnan puheenjohtaja Päivi Kossila sanoo, ettei minkään koulun tila ole este jatkaa koulutyötä. Keväällä tehdyissä kuntoselvityksissä todettiin kuitenkin vakavia ongelmia monen koulun kunnossa. Samaa viestiä on tullut kouluissa päivittäin työtään tekeviltä, esimerkiksi Valkealan kirkonkylän koulusta. Keskustelut kouluverkosta ja koulujen kunnostuksesta pitää aloittaa viipymättä. On toki järkevää, että nämä asiat liitetään toisiinsa. Lasten ja nuorten sekä kouluissaan työtään tekevien terveydellä ei saa leikkiä. Jos koko asia siirtyy seuraavan valtuuston hoidettavaksi, remontitkin siirtyvät liian kauas. Jos koulussa, jossa on paljon oppilaita ja jonka tulevaisuus ei ole siten kyseenalainen, ilmenee vakavia sisäilmaongelmia, kunnostuksen on alettava kuitenkin välittömästi, ennen kouluverkkop

"Uusi Nokia" uusiutuvan energian kehittelystä

HS uutisoi 15.7. teettämästään gallupista, jonka mukaan suomalaiset uskovat vielä “uuden Nokian” tuloon. Eniten uskotaan menestyvään matkapuhelinliiketoimintaan. Kyselyä lukiessani ihmettelin, miksi yhtenä “uuden Nokian” vaihtoehtona ei kysytty näkemyksiä uusiutuvien energiamuotojen mahdollisuuksista. Eri puolilla Suomea tehdään paljon tämän alan tutkimusta ja luodaan uusia innovaatioita. Esimerkkinä mainittakoon Lappeenrannan teknisessä yliopistossa tuuli- ja aurinkoenergian hyödyntämiseksi tehtävä työ. Myös esimerkiksi biokaasun käytön mahdollisuudet laajenevat jatkuvasti. Pariisin ilmastosopimus 2015 velvoittaa siihen sitoutuneita maita päästöjen vähentämiseen ja tähtää ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Luulisi siis, että erityisesti vaihtoehtoisten, luontoa säästävien energiamuotojen kehittämiseen liittyvää toimintaa tuettaisiin Suomessa voimakkaasti ja vastavuoroisesti vähennettäisiin ympäristölle haitallisen toiminnan tukemista (mm. fossiilisten polttoaineiden käyttö

Kouvola on hieno, monimuotoinen kaupunki

Manskin kehittäminen ja lähikoulujen lopettaminen tuntuvat pysyvän kiistelyn kestoaiheina Kouvolassa - ikään kuin ne olisivat jotenkin toisiinsa sidottuja ja keskustaa kehittämällä vietäisiin lapsilta koulut. Tosiasia kuitenkin on, että vireä keskusta ja elävä taajamat hyödyttävät toisiaan. Jos reuna-aluiden palveluita, kuten alakouluja ja lähikauppoja, pidetään tärkeinä ja tuetaan, vaikutetaan maaseudun vetovoimaan asuinalueena. Siellä asuvat hyödyntävät myös keskustan palveluja. Jos keskusta pidetään vireänä, myös taajamien asukkaat hyötyvät sen palveluista. Keskusta on kaupungin käyntikortti, joka toimiessaan hyvin houkuttelee myös muualta tulijoita poikkeamaan kaupungin palvelujen äärellä tai jopa harkitsemaan muuttoa alueelle tai kesäasunnon hankkimista maaseudulta. Kouvolassa tuleekin jatkaa sitkeästi ja pitkälle katsoen keskustan kehittämistä ja pitää huolta myös reuna-alueiden peruspalveluista, esimerkiksi kunnostamalla kouluja. Kaikkea ei tarvitse hoitaa kuntoon saman ti

Fiksu maa ja fiksu kunta panostavat koulutukseen

Fiksu maa ja fiksu kunta panostavat koulutukseen Jos haluat auttaa ihmistä elämässään, opeta hänet lukemaan. Koulutus on paras suoja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Nämä asiat tuntuvat itsestään selviltä, kun pohditaan kolmannen maailman heikko-osaisten auttamista, mutta pitäisi muistaa, että ne ovat aivan yhtä tärkeitä kotimaassamme. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että asia ei mene aivan niin: Suomessa on viime vuosina unohdettu koulutuksen merkitys ja siihen panostaminen niin valtion kuin kuntienkin tasolla. On säästetty jo niin paljon, että seinä alkaa tulla vastaan. Oppimistulokset ovat olleet laskusuhdanteessa jo jonkin aikaa sekä kotimaisten että kansainvälisten mittausten mukaan. Tulevat PISA-tutkimuksen luku- ja kirjoittamistaitojen tulokset pelottavat. Kuitenkin säästetään varhaiskasvatuksesta, peruskoulusta, ammatillisesta koulutuksesta sekä korkeakoulutuksesta ja leikataan opintotukea niin, että pakotetaan tulevat opiskelijat ottamaan mittavaa velkaa - ettei tulevien

Koulujen korjaamiseen hyvät suunnitelmat

Koulujen korjaamiseen hyvät suunnitelmat Kouvolan lasten ja nuorten lautakunta sekä kaupunginhallitus päättivät keväällä torpata Kouvolan viiden peruskoulun lakkauttamisesityksen. Tämä oli hyvä, lapsia ja lapsiperheitä kunnioittava päätös. Alakoulu on lähipalvelu, joka pitää lapsiperheitä asuinalueella ja myös houkuttelee uusia asukkaita. Toivommehan, että Kouvolan muuttotappio kääntyy tulevaisuudessa toiseen suuntaan ja esimerkiksi Helsingin seudulla huomataan Kouvolan edut asuinkuntana. KS uutisoi 22.6., että kaupungin tilaamissa lakkautusuhan alla olevien koulujen, Anjalan koulun ja Pilkanmaan koulun, kuntotarkastuksissa on selvinnyt vakavia puutteita ja sisäilmaongelmia. Muiden lakkautuskeskustelussa olleiden koulujen kuntotarkastuksen tulokset eivät ole vielä selvillä, ja lisäksi on tilattu selvitykset myös seitsemästä muusta koulusta, joihin mahdollisesti lakkautettavien koulujen oppilaat jouduttaisiin siirtämään. Joudutaan  pian päättämään, korjataanko kaikkia korjausta t

Kouvola hyödyntämään aurinkoenergiaa

Kouvola hyödyntämään aurinkoenergiaa Aurinkoenergian käyttö sekä yksityisissä että julkisissa rakennuksissa on lisääntynyt vauhdilla, kun siihen tarvittava teknologia on kehittynyt ja tietous tämän energiamuodon hyödyistä on lisääntynyt. Maailmalla aurinkopaneelien hyödyntäminen on arkipäivää. Kouvolan kaupunki voisi ryhtyä suunnittelemaan aurinkopaneelien käyttöä julkisten rakennustensa sähköntuotantoon. Tämä sekä säästäisi luontoa että olisi omalta osaltaan hyödyksi kaupungin taloudelle. Järjestelmien asentaminen maksaisi itsensä nopeasti takaisin. Euroopan komission mukaan Etelä-Suomessa voi tuottaa aurinkoenergiaa yhtä paljon kuin Pohjois-Saksassa - Saksa on maailman suurin aurinkoenergian hyödyntäjä. Jos Kouvola tarttuisi tähän asiaan, se toimisi samalla myös edelläkävijänä Suomessa, mikä olisi omiaan kehitettäessä kaupungin imagoa. Kaupunki rohkaisi esimerkillään myös yksityisiä talouksia.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja tarvitsee myös kirjallisuuden tuntemusta

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja tarvitsee myös kirjallisuuden tuntemusta Jyväskylän yliopisto on aikeissa lopettaa kirjallisuuden pääaineopinnot. Tämä olisi kova isku paitsi kirjallisuusalalle aikoville, kuten tuleville kirjallisuudentutkijoille, kustannustoimittajille ja kriitikoille, myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajiksi tähtääville. Jos uudistus toteutuisi, Jyväskylän yliopistosta, joka on merkittävä opettajakoulutukseen keskittyvä oppilaitos, ei enää valmistuisi äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia, joilla olisi pääaineena kirjallisuus, vaan kaikkien opiskelijoiden tulisi opiskella pääaineenaan suomen kieltä. Tämä kaventaisi merkittävästi myös kouluopetusta, kun mahdollisuus kirjallisuuden syventäviin opintoihin vietäisiin. Tarvitsemme kouluissa kielitieteeseen suuntautuvien opettajien rinnalla myös kirjallisuuden erityisiä asiantuntijoita. Oppiaineen nimi on äidinkieli ja kirjallisuus - nyt oltaisiin viemässä arvoa oppiaineen toiselta puoliskolta. Ns. u

Lukion päättökoetta tulee kehittää edelleen

Lukion päättökoetta tulee kehittää edelleen Viime viikkojen keskustelu ylioppilastutkinnon ja kolmannen asteen oppilaitosten pääsykokeiden suhteesta on tervetullutta ja aiheellista. Nykyinen koerumba, johon opiskelijat ovat joutuneet, on paitsi rasittava myös yhteiskunnalle kallis. Syntyy turhaa päällekkäisyyttä. Yliopistolehtori Pekka Räihä esitti kirjoituksessaan (HS Mielipide 23.5.2016), että koko yo-tutkinto pitäisi lopettaa lukion pedagogisen kehittymisen esteenä. Hänen mukaansa nykyisin kaikki lukio-opiskelu tähtää vain ja ainoastaan ylioppilastutkintoon ja opiskelijan on jo ensimmäisestä vuodesta alkaen suunnattavana valinnoissaan sitä kohti. Itse lukiossa opettavana en kuitenkaan näkisi asiaa ihan näin mustavalkoisesti. Toki tulevasta ylioppilastutkinnosta ollaan tietoisia lukio-opintojen alusta asti, mutta kyllä nykylukiossa mm. harjoitellaan myös Räihän peräänkuuluttamia argumentointitaitoja ja tehdään töitä yhteistoiminnallisesti. Monenlaiset oppiaineiden väliset pr

Kouluverkosta päätettäessä on katsottava tulevaan

Kouluverkosta päätettäessä on katsottava tulevaan Kouvolan kaupunki on taas “sopeuttamassa” kouluverkkoa. Tällä kertaa on tarkoitus säästää 3,8 miljoonaa euroa peruskouluverkosta. Mahdollisesti lakkautettavia kouluja olisivat Ummeljoen koulu, Tehtaanmäen koulu, Pilkanmaan koulu, Hirvelän koulu ja Anjalan koulu. Nyt tarvitaan todella viisasta ja kauaskatseista harkintaa. Se, että kouluja lakkautetaan vain säästöjä tuijotellen ja muihin vastaavan kokoisiin kuntiin verraten, on hyvin lyhytnäköistä. Jos keskustan ulkopuolelta katoavat peruspalvelut, kuten alakoulut, yksi kerrallaan, on selvää, että lapsiperheet eivät jää tai muuta näille alueille. On totta, että isoissa kouluyksiköissä on pieniä kouluja paremmat valinnanmahdollisuudet, mutta kun on kyse alakoululaisista, muut arvot, kuten koulun läheisyys, lienevät kuitenkin tärkeämpiä. Tässä asiassa on siis erityisen tärkeää erottaa pienet ja isot koululaiset toisistaan. Yläkoululaisten ja toisen asteen opiskelijoiden voidaankin