Sari Hyytiäinen

Kouvolassa ollaan valmistelemassa palvelumalli 2030 -hankkeen kokeilua ensin  parilla alueella, joihin perustettaisiin paitsi monitoimikeskukset myös ns. alueparlamentit ideoimaan lähiympäristönsä toimintaa. Se voi olla kylätapahtumia, puistojen kunnostusta, tilojen käyttöä, juhlia yms. alueen itsenäisesti päättämää, johon ei tarvita kaupunginhallituksen päätöstä. On hyvä, että asukkaat pääsevät osallistumaan ihan konkreettisesti oman lähiympäristönsä kehittämiseen. Alueparlamentteja muodostettaessa pitää kuitenkin muistaa, että niihin valikoituvat ihmiset edustavat eri ikäryhmiä. Jos niin ei tapahdu, parlamentin toiminta jää yksipuoliseksi - onko parlamenttia silloin edes järkevä perustaa? Erityisesti toivon, että nuoret hakeutuvat alueparlamentteihin. Näin he pääsevät vaikuttamaan ja osallistumaan esimerkiksi harrastus-, liikunta- ja ajanviettotilojensa ja niiden toiminnan suunnitteluun. Hehän ovat itse omien asioidensa parhaita asiantuntijoita. Nuorten äänen pitää pää

Muualta Suomesta Kouvolaan muuttaneet mainitsevat usein heitä Kouvolassa hämmentäneen asian: julkisen liikenteen käyttö on täällä todella hankalaa. Se onkin jäänyt pahasti jälkeen monesta muusta isosta kaupungista, mutta pitää ja kannattaa hoitaa viimeinkin kuntoon. Kokemus yhtenäisestä Kouvolan kaupungista vaatii sen, että liikkuminen eri alueiden välillä on joustavaa ja helppoa, vaikka ei olekaan omaa autoa. Olisi tärkeää, että esimerkiksi Anjalankoskella asuva pääsisi kätevästi julkisilla vaikkapa Kuusankoskella järjestettävään tapahtumaan ja Elimäellä asuva lauantai-iltana keskustaan vaikkapa teatteriin ja vielä bussilla kotiinkin. Näin erilaisiin tapahtumiin osallistuminen piristyisi ja niihin voitaisiin osallistua, järjestetään niitä missä päin Kouvolaa tahansa. Uskomme, että tällä olisi myös Kouvolan yrityselämään  piristävä vaikutus. Nuorison liikkuminen viikonloppuisin julkisilla keskustaan ja takaisin kotiin alkuyöstä pitäisi mahdollistaa. Tämä lisäisi merkittävästi

Kouluissa työtään tekevät opettajat ovat jo pitkään kantaneet huolta lasten ja nuorten heikkenevästä lukutaidosta. Lukutaitohan on tiiviissä yhteydessä kaikkeen oppimiseen. Tuoreet PISA-tulokset paljastivat, että joka 10:s peruskoulun päättävä nuori ei ole lukemisessaan sillä tasolla, että selviäisi jatko-opinnoistaan ja työelämän tilanteista. Lisäksi tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on tyttöjen eduksi jopa puolitoista vuotta. Heikon lukutaidon ja yhteiskunnasta syrjäytymisen välillä on myös selkeä yhteys. Huolissaan siis pitää olla.Valitettavasti maamme päättäjien toimet tämän kehityksen pysäyttämiseksi eivät ole olleet mitään tukitoimia - päinvastoin koulutuksesta on nipistetty kaikki mahdollinen. Onneksi ongelmaan ovat nyt tarttuneet muut tahot. Toivottavasti niiden antama esimerkki herättää myös päättäjämme. Suomen Kulttuurirahasto ja Kopiosto ovat vastikään julkaisseet tiedotteen Lukuklaanit-nimisestä hankkeesta, joka on mahdollisesti useiden vuosien pituinen.

Maailmamme on täynnä yhä monimuotoisempia tekstejä perinteisten tekstien lisäksi: kuvia, verkkotekstejä, elokuvia jne. Tekstimassa lisääntyy ja monimuotoistuu jatkuvasti, ja myös ns. huuhaa-tiedon osuus kasvaa oikean tiedon rinnalla. Onkin erittäin tärkeää, että koulussa opetellaan lukemaan, tulkitsemaan ja arvioimaan erilaisia tekstejä. Kriittisen lukutaidon merkitys korostuu päivä päivältä enemmän. Tekstien moninaisuus on otettu hyvin huomioon uusissa opetussuunnitelmissa niin peruskoulussa kuin lukiossakin. Myös eri oppiaineiden sähköiset ylioppilaskokeet mahdollistavat hyvin monenlaisten aineistojen käytön, myös ääntä ja liikkuvaa kuvaa sisältävien. Uusien monimuotoisten aineistojen käsittely koulussa onnistuu kuitenkin vain, jos opettajat pystyvät ohjaamaan oppilaita myös tällaisten tekstien lukemiseen ja tulkintaan. Suurin osa  opettajista ei ole  opinnoissaan saanut minkäänlaista koulutusta tähän tehtävään, joten laaja täydennyskoulutus on aivan välttämätöntä. Siihen va