Siirry pääsisältöön

Otetaan mukaan, ei suljeta ulkopuolelle



Tukholman perjantainen tapahtuma järkytti perin pohjin. Eihän näin pitänyt tapahtua rauhallisessa naapurimaassamme. Totuus on kuitenkin se, ettei mitään lintukotoa ole enää missään. Ihmiset syyllistyvät kamaliin tekoihin - Suomessa viime itsenäisyyspäivän viettoa synkisti Imatralla tapahtunut surmatyö.

Nämä hirveät tapahtumat pakottavat väistämättä ajattelemaan, missä on mennyt niin väärin, että ihmiset ajautuvat niiden tekijöiksi. Onko syy tekijöissä itsessään, perheessä, yhteiskunnassa, kulttuurissa? Olisimmeko voineet toimia toisin ja estää tapahtuneen?

Yhteiskunta tarvitsee yhteisöllisyyttä, ei sitä, että sulkeudumme ja suljemme erilaisiksi kokemamme ihmiset ulkopuolelle. Koulusurmaajien taustalta on löytynyt pitkään jatkunutta kiusaamista. Terrori-iskujen tekijät ovat etsineet yhteisöä radikaaleista piireistä. Olisiko näin tapahtunut, jos he olisivat löytäneet ympärilleen terveesti ajattelevan yhteisön? Tuskin. Kyse on siis lopulta siitä, miten otamme ihmiset mukaan osaksi omaa yhteisöämme, arkeamme. Se ei ratkea sillä, että jätämme “toisenlaiset” ulkopuolelle.

Eurooppaan on parin viime vuoden aikana saapunut paljon kriisimaista paenneita ihmisiä. Ensisijaisesti tulee pyrkiä ratkaisemaan ongelmat näissä maissa ja auttamaan ihmisiä siellä - on aivan äärimmäistä jättää kotinsa ja lähteä kohti tuntematonta. Maahanmuutto lienee kuitenkin tullut jäädäkseen, myös Suomeen kohdistuva, halusimme tai emme. Todennäköisesti se vain lisääntyy tulevaisuudessa mm. ilmastopakolaisuuden myötä. Ihmiset lähtevät etsimään elämisen edellytyksiä pohjoisemmasta. Avainkysymys on, miten näiden tulijoiden kotoutuminen yhteiskuntaamme onnistuu. Väkivaltaisiin piireihin ajautuminen on merkki siitä, että se ei ole onnistunut.

Kotoutumisessa keskeistä on se, että otamme tulijan osaksi yhteisöämme, emme sulje häntä ulkopuolelle, emme syrji, emme kohtele rasistisesti, emme eristä muualta tulleita omille asuinalueilleen, omiin kouluihin, omiin päiväkoteihin. Ilman tunnetta yhteisöön kuulumisesta tulija ei edes halua oppia valtaväestön tapoja, kieltä, normeja - ja joko kiinnittyy vain omaan etniseen ryhmäänsä tai hakee jopa ryhmänsä jostain muualta, jopa valtaväestölle vihamielisistä ryhmistä. Ei ole siis tervettä, jos kaupunkiin muodostuu selkeästi muualta tulleiden asuinalueita tai kouluja. Niissä epäkohdat kärjistyvät helposti.

Länsimainen yhteiskunta perustuu ihmisarvon ja muiden ihmisten  kunnioitukselle, tasa-arvolle, pyrkimykselle hyvään, kehitykseen. Nämä arvot tulee kaikkien täällä elävien hyväksyä. Onkin tärkeää, että me kaikki paljastamme, jos huomaamme vastakkaiseen ajattelutapaan liittyvää toimintaa. Myös muualta tulleita on tärkeä rohkaista ja tukea ilmaisemaan rohkeasti, jos havaitsevat radikaaleja, väkivaltaan kiihottavia ideologioita. Yhteisön tulee pitää huolta kaikista jäsenistään.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laadukkaita kouluja suunnittelemaan

Kouvolan kaupunginvaltuusto linjasi viime kokouksessaan aivan oikeansuuntaisesti päättäessään 20 koulun peruskouluverkosta. Päätöksen tasapuolisuudesta voidaan kuitenkin syystä olla eri mieltä - niin epäreilusti se kohtelee lapsiperheiden suosimaa Korian aluetta, joka olisi mielestäni ehdottomasti ansainnut oman yhtenäiskoulun. On myös muistettava, että päätös linjasi vain koulujen määrän, ei niiden tarkkaa paikkaa. Yhtenä uuden kouluverkon kriteerinä oli oppimisen tuen, kuten terveydenhoitajan, kuraattorin ja koulupsykologin palveluiden, saaminen kiinteästi omalle koululle. Toivottavasti 20 koulun verkko mahdollistaa senkin kaikille lapsille ja nuorille. Yhtä tärkeää on sekin, että kaikissa kouluissa voidaan taata monipuolinen opetus ja valinnaisaineiden tarjonta. On hienoa, että Kouvolassa päästään nyt rakentamaan ja remontoimaan kouluja, jotka mahdollistavat nykyaikaisen ja myös tulevaisuuteen katsovan koulutoiminnan. Tilojen on sovittava niin perinteiseen luokkaopetukseen kuin o

Pääsykokeet nykyaikaan

Keskustelu ylioppilastutkinnon ja pääsykokeiden suhteesta on jälleen pompahtanut pinnalle, eikä suotta: abiturientteja hiillostetaan kaksilla peräkkäisillä kokeilla, ja preppauskurssimarkkinat jylläävät. Se, että ammatilliselta puolelta korkeakouluihin hakemisesta ei juuri puhuta, kertoo puolestaan julmaa kieltään amiksiin suhtautumisesta, eikä tuleva reformi näytä ainakaan tilannetta parantavan, kun ajatellaan jatko-opintokelpoisuutta. Lukiosta ja ammatilliselta puolelta täytyy kuitenkin olla samat mahdollisuudet jatkaa kolmannelle asteelle. Jos ylioppilastutkinnon painoarvoa lisätään huomattavasti nykyisestä, lukiosta, joka on jo tällä hetkellä rankka koulu, tulee vain entistä rankempi ja preppauskurssit siirtyvät sinne. Mielestäni korkeakoulujen tulee antaa itse määritellä pääsyvaatimukset. Joillekin vähemmän suosituille aloille voisi edelleen olla mahdollista päästä suoraan yo-tutkinnon perusteella, mutta pääsykokeita kin tarvitaan suosituilla aloilla. Ei ole järkevää,

Kriittinen lukutaito on kansalaistaito

Tietoa ei ole koskaan ollut saatavilla niin runsaasti kuin nykyisin; olemme todellisen tiedontulvan alla. Saamme lähes tauotta luettavaksi, kuultavaksi ja katseltavaksi tasoltaan kuitenkin hyvin monenlaista asiaa - niin tutkittua tietoa kuin tiettyihin tarkoitusperiin tuotettua materiaaliakin, jopa suoranaista valemediaa ja roskaa. Kaiken tämän hallitsemiseen tarvitaan  hyvää monilukutaitoa - muuten alistuu häikäilemättömän vallankäytön kohteeksi. On opittava lähdekriittisyyttä, ja sitähän  opitaan nimenomaan koulussa. Tiedon arvioinnin taidot karttuvat vähitellen tekstien käyttämistä keinoista tiedostuessa. Nykyihmisen on opittava tulkitsemaan ja arvioimaan paitsi perinteisiä tekstejä myös monimuotoisia liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä kokoisuuksia, joihin törmää erityisesti verkossa. Monipuolinen lukutaito on mahdollistettava kaikille välttämättömänä kansalaistaitona; pelkkä “sisälukutaito” ei riitä. Hyvä, myös vahvan yleissivistyksen takaava, toisen asteen koulutus onkin u