Sari Hyytiäinen

Tänään juhlimme teosta, josta meidän on syytä olla monella tavalla ylpeitä. Kansalliseepoksemme Kalevala on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen vahvasti suomalaisuuteen ja suomalaiseen kulttuuriin. Tänään juhlimme myös suomalaisuuden päivää. Elias Lönnrotin Kalevalalla oli ilmestymisaikanaan (vanha Kalevala 1835 ja uusi Kalevala 1849) keskeinen merkitys suomalaisten kansallisen hengen luomiselle uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa Haminan rauhan 1809 jälkeen. Etsittiin omaa kansallista identiteettiä kansanrunouden tarinoista, sankareista ja suomen kielestä. Kalevalaiseen maisemaan palattiin uudelleen 1900-luvun taitteessa sortovuosien aikaan, nyt symbolismin ja uusromantiikan sävyin. Kalevala innosti niin Eino Leinoa runoissaan, Akseli Gallen-Kallelaa maalauksissaan kuin Jean Sibeliusta musiikissaan. Syntyi Suomen taiteen kultakausi. Kansalliseepoksemme elää vahvasti myös nyky-yhteiskunnassa ja -taiteessa. Kukapa ei tunnistaisi, mistä juontavat Aino, Väinö, Sammonkatu, Tapiola. Mauri

Äidinkieli on kieli, jonka oppii ensimmäisenä, jonka käyttäjien joukkoon identifioituu, jota osaa parhaiten, joka on merkitty väestörekisteriin. Määritelmiä on monia. Äidinkieli on ihmisen koti. Millään muulla kielellä vuorovaikutus ja ajattelu eivät suju yhtä luontevasti ja vivahteikkaasti kuin omalla äidinkielellä. Kaikilla tulee olla oikeus käyttää äidinkieltään monipuolisesti. Mahdollisuus oman äidinkielen opiskeluun tukee kaikkea oppimista. Siksi sen opiskelun järjestämiseen on panostettava. Tänä verkkoaikana se ei liene ongelma. Vanhemman on tärkeää puhua lapselleen omaa äidinkieltään, sitä on saatava käyttää päiväkodissa ja koulussa. Kielitietoisessa koulussa arvostetaan erilaisia kielitaustoja, ollaan kiinnostuneita eri kielistä ja vertaillaan niiden tapoja ilmaista asiat. Oppilaat saavat olla oman äidinkielensä kielioppaita. Erilaisten kielten moninaisuutta tulee suojella kuten kasvi- ja eläinlajeja. Maailmassa on noin 7 000 kieltä, joista suurin osa on kuitenkin uhanalaisia.

Yliopistot ja korkeakoulut valitsevat nyt toista kertaa pääosan uusista opiskelijoista suoran todistusvalinnan avulla. Vaikka uudistus on vielä näin uusi, sen vaikutus lukioihin on jo osoittautunut monella tavalla karuksi.  Lukioista on tehty preppauskeskuksia, joissa on entistä kovempi kiire. Erityisen konkreettisesti tämä on näkyvissä kevään ylioppilastutkinnossa. Lukioissa tapahtuvan kokeiden alustavan arvioinnin aikataulu on laadittu niin, että opettajille ei jää tarpeeksi työaikaa; heidän oletetaan tarkistavan yo-kokeita myös pääsiäisen aikaan. Eikö vapaa ole kuitenkin tarkoitettu lepoon? Olisiko tällainen mahdollista millään muulla alalla ilman työntekijän omaa suostumusta ja kovia ylimääräisiä korvauksia?  Kireän aikataulun takana on korkeakoulujen valintauudistus. Korkeakoulut haluavat yo-tulokset mahdollisimman aikaisin. Yo-kirjoitusten aika on lukioissa erittäin hektistä. Samaan aikaan pyörivät opetus, koeviikko kokeineen ja tarkistuksineen, ylioppilaskirjoitusten

Kouvolan lukioissa on oltu kohta vuoden päivät enemmän tai vähemmän etäopetuksessa. Opettajat ovat kokemuksen kautta pätevöityneet verkko-opetuksen ammattilaisiksi; opiskelijat ovat hankkineet roimasti itsenäisen työskentelyn ja digiopiskelun taitoja.  Eniten julkisuudessa tunnutaan kuitenkin keskusteltavan etäopetusajan varjopuolista ja opintojen kelkasta putoavista, joita toki ikävä kyllä on myös lukiossa. Heidät tulee tavoittaa ja tarjota tukea ja apua, jotta opintopolku pääsee jatkumaan.  Kaiken kaikkiaan kokemukseni etäopetuksesta on kuitenkin yllättävän myönteinen, vaikka opetuksen on joutunut suunnittelemaan uusiksi ja opetusvälineet ja -menetelmät ovat rajalliset. Lukiolaiset ovat erittäin motivoituneita. Poissaoloja on ollut vähän, tehtävät on tehty ohjeiden mukaan, kysytty etätunnilla tai otettu yhteyttä Wilmassa, jos jokin on ollut epäselvää. Opiskelijat haluavat hyviä tuloksia poikkeusaikanakin. He haluavat menestyä hyvin yo-kokeissa ja päästä tavoittelemaansa jatko-opintop