Siirry pääsisältöön

Ekologinen kuluttaminen itsestäänselvyydeksi

Mikko-Pekka Heikkinen odottelee poliittisilta päättäjiltä viisautta ilmastonmuutokseen reagoinnissa (HS Merkintöjä 2.7.). Heikkisen mielestä hallituksen nykyiset toimet ovat olleet lähinnä koko ongelman sivuuttamista. Tarvitaan myös “ikäviä päätöksiä”, jotka saattavat kuitenkin vaalien lähestyessä olla “ammatillisesti itsetuhoisia”.

Heikkinen ehdottaa kuluttamisen rajoittamista. On totta, että talouskasvun tärkeyteen vannoessa helposti unohtuu, ettei ostaminen ole kaikessa suhteessa kannatettava asia. Pitääkö esimerkiksi kodinkoneista ja puhelimista tehdä vain muutaman vuoden käyttöön soveltuvia? Onko vaatekaapin sisältö vaihdettava muodin trendien mukaan monta kertaa vuodessa? Onko talvikuukausina päästävä kymmenen tunnin lennolla etelän lämpöön? Tulisimme varmasti toimeen paljon vähemmällä kuin mihin olemme tottuneet.

Ihminen on kuitenkin mukavuudenhaluinen olento. Haluamme parempaa ja parempaa, usein myös valitettavasti enemmän ja enemmän. Siksi uskonkin, että pelkkä kuluttamisen vähentämisestä puhuminen ei riitä, kun halutaan toimia nopeasti ympäristön puolesta. Luontoa säästävistä tuotteista ja palveluista on tehtävä niin houkuttelevia, että keskiverto kuluttajalle ei tule mieleenkään valita muuta. Esimerkiksi lähi- ja luomuruoasta, sähkö- ja hybridiautoista, joukkoliikenteellä matkustamisesta, vihreästä sähköstä, ekologisesti valmistetuista tuotteista on globaalilla ja kansallisella tuella tehtävä kuluttajalle edullisempia kuin ilmastoon haitallisesti vaikuttavat tuotteet ja palvelut. Kun niiden kysyntä ohittaa ns. tavallisten tuotteiden kysynnän, yritykset joutuvat muuttamaan tuotantonsa ympäristöä säästäväksi. Tällä hetkellä ekologinen kuluttaminen on turhan pienen joukon harrastelua ja suuri yleisö ostaa sitä, mikä on edullisinta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laadukkaita kouluja suunnittelemaan

Kouvolan kaupunginvaltuusto linjasi viime kokouksessaan aivan oikeansuuntaisesti päättäessään 20 koulun peruskouluverkosta. Päätöksen tasapuolisuudesta voidaan kuitenkin syystä olla eri mieltä - niin epäreilusti se kohtelee lapsiperheiden suosimaa Korian aluetta, joka olisi mielestäni ehdottomasti ansainnut oman yhtenäiskoulun. On myös muistettava, että päätös linjasi vain koulujen määrän, ei niiden tarkkaa paikkaa. Yhtenä uuden kouluverkon kriteerinä oli oppimisen tuen, kuten terveydenhoitajan, kuraattorin ja koulupsykologin palveluiden, saaminen kiinteästi omalle koululle. Toivottavasti 20 koulun verkko mahdollistaa senkin kaikille lapsille ja nuorille. Yhtä tärkeää on sekin, että kaikissa kouluissa voidaan taata monipuolinen opetus ja valinnaisaineiden tarjonta. On hienoa, että Kouvolassa päästään nyt rakentamaan ja remontoimaan kouluja, jotka mahdollistavat nykyaikaisen ja myös tulevaisuuteen katsovan koulutoiminnan. Tilojen on sovittava niin perinteiseen luokkaopetukseen kuin o

Pääsykokeet nykyaikaan

Keskustelu ylioppilastutkinnon ja pääsykokeiden suhteesta on jälleen pompahtanut pinnalle, eikä suotta: abiturientteja hiillostetaan kaksilla peräkkäisillä kokeilla, ja preppauskurssimarkkinat jylläävät. Se, että ammatilliselta puolelta korkeakouluihin hakemisesta ei juuri puhuta, kertoo puolestaan julmaa kieltään amiksiin suhtautumisesta, eikä tuleva reformi näytä ainakaan tilannetta parantavan, kun ajatellaan jatko-opintokelpoisuutta. Lukiosta ja ammatilliselta puolelta täytyy kuitenkin olla samat mahdollisuudet jatkaa kolmannelle asteelle. Jos ylioppilastutkinnon painoarvoa lisätään huomattavasti nykyisestä, lukiosta, joka on jo tällä hetkellä rankka koulu, tulee vain entistä rankempi ja preppauskurssit siirtyvät sinne. Mielestäni korkeakoulujen tulee antaa itse määritellä pääsyvaatimukset. Joillekin vähemmän suosituille aloille voisi edelleen olla mahdollista päästä suoraan yo-tutkinnon perusteella, mutta pääsykokeita kin tarvitaan suosituilla aloilla. Ei ole järkevää,

Kriittinen lukutaito on kansalaistaito

Tietoa ei ole koskaan ollut saatavilla niin runsaasti kuin nykyisin; olemme todellisen tiedontulvan alla. Saamme lähes tauotta luettavaksi, kuultavaksi ja katseltavaksi tasoltaan kuitenkin hyvin monenlaista asiaa - niin tutkittua tietoa kuin tiettyihin tarkoitusperiin tuotettua materiaaliakin, jopa suoranaista valemediaa ja roskaa. Kaiken tämän hallitsemiseen tarvitaan  hyvää monilukutaitoa - muuten alistuu häikäilemättömän vallankäytön kohteeksi. On opittava lähdekriittisyyttä, ja sitähän  opitaan nimenomaan koulussa. Tiedon arvioinnin taidot karttuvat vähitellen tekstien käyttämistä keinoista tiedostuessa. Nykyihmisen on opittava tulkitsemaan ja arvioimaan paitsi perinteisiä tekstejä myös monimuotoisia liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä kokoisuuksia, joihin törmää erityisesti verkossa. Monipuolinen lukutaito on mahdollistettava kaikille välttämättömänä kansalaistaitona; pelkkä “sisälukutaito” ei riitä. Hyvä, myös vahvan yleissivistyksen takaava, toisen asteen koulutus onkin u