Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n ja monien puolueiden mielestä oppivelvollisuusjärjestelmämme kaipaa uudistamista. KS:n pääkirjoituksessa 16.3. arvioitiin OAJ:n kannanottoa “kauniiksi ajatukseksi”, mutta esitettiin, että rahat tulisi kohdistaa mieluummin koulutusleikkauksista johtuneiden virheiden korjaamiseen ja ryhmäkokojen pienentämiseen. Nämä ovat erittäin kannatettavia asioita, mutta riittävätkö ne estämään koulupudokkuutta ja syrjäytymistä?
Oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia pitäisi päästä tukemaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siksi esiopetuksen ulottaminen jo viisivuotiaille olisi hyvä asia ja ensimmäinen askel kohti maksutonta, laadukasta varhaiskasvatusta.
Toisen asteen koulutuksen - lukion tai ammatillisen koulutuksen - suorittaminen on erittäin tärkeää jatko-opintoihin ja työelämään sijoittumisen kannalta. Opiskelu on monille kuitenkin liian kallista: esimerkiksi lukiossa tulee itse hankkia oppikirjat ja kannettava tietokone ja ammatillisella puolella oppikirjoja sekä kalliita laitteita. Raha ei saisi kuitenkaan tulla opintojen esteeksi. Maksuton toisen asteen opiskelu tulisikin toteuttaa. Velvollisuudeksi en kuitenkaan muuttaisi toisen asteen suorittamista. Opiskelukulttuuri muuttuu pakon myötä, eikä muutos ole välttämättä hyvään suuntaan. Oppivelvollisuuden jatkuminen 19 vuoden ikään asti, niin kuin on esitetty, on kuitenkin kannatettavaa - näin annetaan esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille nuorille mahdollisuus suorittaa peruskoulu järkevässä tahdissa.
Opinto-ohjaukseen, erityisopetukseen ja muihin koulutuksen tukipalveluihin panostaminen kannattaa. OAJ:n esitys opinto-ohjauksen jatkumisesta vuoden ajan peruskoulun päättymisen jälkeen kuulostaa oikein hyvältä. Siinä vaiheessa on tärkeää ottaa kiinni nuoret, jotka eivät jatka jostain syystä toisen asteen koulutukseen.
Tällaiset uudistukset vaativat taloudellista panostusta. On kuitenkin täysin arvokysymys, mihin maassa ja kunnissa rahaa suunnataan.
Kommentit
Lähetä kommentti