Siirry pääsisältöön

Laatua lukioon



Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) kirjoitti kolumnissaan  (KS 15.2.) lukion ja lukiolain uudistamisesta. Hänen näkemyksiinsä uudistusesitysten hyvistä puolista on helppo yhtyä monin osin: On tärkeää, että lukion vahva yleissivistävä tehtävä säilyy ja se antaa hyvän pohjan jatko-opinnoille. Myös opinto-ohjauksen ja erityisopetuksen tuominen lukiolakiin on hieno asia. Tuntuu jopa kummalliselta, että niitä ei ole vielä tähän asti velvoitettu järjestämään.

Uusi lukiolaki antaisi paikalliselle opetussuunnitelmatyölle nykyistä huomattavasti enemmän vapautta - Opetushallitus tekisi vain oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt. Se, miten opinnot jaettaisiin opintojaksoihin, olisi paikallisesti päätettävissä. Kenties esimerkiksi oppiaineiden välinen yhteistyö olisi näin helpommin järjestettävissä.
Opintopisteiden käyttöönotto kurssien tilalle olisi silta kohti korkeakouluopintoja, samoin kuin se, että niitä pääsisi pienimuotoisesti kokeilemaan jo lukioaikana.

Häkkänen puhuu kolumnissa myönteiseen sävyyn osaamisen tunnistamisesta. Tämä on tuttu termi ammatillisen koulutuksen reformista: aiemmin hankittu osaaminen tunnistetaan opintopolkua suunniteltaessa. Toivon todellakin, että lukiossa hyväksiluetaan vain toisessa lukiossa opiskellut vastaavat opinnot. Muuten pelkona on osaamisen tunnistamisen käyttö säästökeinona. Silloin paljon puhuttuja laatukriteerejä ei juuri kannata suunnitella.

Lukiolain luonnoksessa korostetaan hyvin lähiopetusta pääasiallisena opetuksen muotona, koska lukiolaiset eivät välttämättä ole vielä riittävän kypsiä etäopiskeluun ja tarvitsevat ryhmää yhteisöllisyyden tunteeseen ja vuorovaikutustaitojen opetteluun. Tuli kuitenkin väistämättä mieleen, miksi näitä samoja arvoja ei nähty tärkeinä ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä. Ovatko samanikäiset ammattiin opiskelevat kypsempiä itseopiskeluun, kun lähiopetusta ei turvattu laissa ja sitä on vähennetty vuosien myötä dramaattisesti joka puolella maata? Eivätkö ammattiin opiskelevat tarvitse myöskään ryhmän tukea ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä, kun kiinteän ryhmän sijasta kukin pääsee kulkemaan omaa opintopolkuaan?

Lakiluonnoksessa lukio-opetuksen järjestämislupaan vaaditaan turvallisia ja asianmukaisia tiloja. Jotta nykypedagogiikkaa voidaan toteuttaa kunnolla, pitäisi laissa vaatia myös oppilaitoskirjastoa (vrt. IB-lukiot) tai mahdollisuutta käyttää yleistä kirjastoa osana opetusta. Lukion tilojen tulee myös soveltua tiimi- ja itsenäiseen opiskeluun. Pelkillä luokkahuoneilla ei enää pitkälle päästä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laadukkaita kouluja suunnittelemaan

Kouvolan kaupunginvaltuusto linjasi viime kokouksessaan aivan oikeansuuntaisesti päättäessään 20 koulun peruskouluverkosta. Päätöksen tasapuolisuudesta voidaan kuitenkin syystä olla eri mieltä - niin epäreilusti se kohtelee lapsiperheiden suosimaa Korian aluetta, joka olisi mielestäni ehdottomasti ansainnut oman yhtenäiskoulun. On myös muistettava, että päätös linjasi vain koulujen määrän, ei niiden tarkkaa paikkaa. Yhtenä uuden kouluverkon kriteerinä oli oppimisen tuen, kuten terveydenhoitajan, kuraattorin ja koulupsykologin palveluiden, saaminen kiinteästi omalle koululle. Toivottavasti 20 koulun verkko mahdollistaa senkin kaikille lapsille ja nuorille. Yhtä tärkeää on sekin, että kaikissa kouluissa voidaan taata monipuolinen opetus ja valinnaisaineiden tarjonta. On hienoa, että Kouvolassa päästään nyt rakentamaan ja remontoimaan kouluja, jotka mahdollistavat nykyaikaisen ja myös tulevaisuuteen katsovan koulutoiminnan. Tilojen on sovittava niin perinteiseen luokkaopetukseen kuin o

Pääsykokeet nykyaikaan

Keskustelu ylioppilastutkinnon ja pääsykokeiden suhteesta on jälleen pompahtanut pinnalle, eikä suotta: abiturientteja hiillostetaan kaksilla peräkkäisillä kokeilla, ja preppauskurssimarkkinat jylläävät. Se, että ammatilliselta puolelta korkeakouluihin hakemisesta ei juuri puhuta, kertoo puolestaan julmaa kieltään amiksiin suhtautumisesta, eikä tuleva reformi näytä ainakaan tilannetta parantavan, kun ajatellaan jatko-opintokelpoisuutta. Lukiosta ja ammatilliselta puolelta täytyy kuitenkin olla samat mahdollisuudet jatkaa kolmannelle asteelle. Jos ylioppilastutkinnon painoarvoa lisätään huomattavasti nykyisestä, lukiosta, joka on jo tällä hetkellä rankka koulu, tulee vain entistä rankempi ja preppauskurssit siirtyvät sinne. Mielestäni korkeakoulujen tulee antaa itse määritellä pääsyvaatimukset. Joillekin vähemmän suosituille aloille voisi edelleen olla mahdollista päästä suoraan yo-tutkinnon perusteella, mutta pääsykokeita kin tarvitaan suosituilla aloilla. Ei ole järkevää,

Kriittinen lukutaito on kansalaistaito

Tietoa ei ole koskaan ollut saatavilla niin runsaasti kuin nykyisin; olemme todellisen tiedontulvan alla. Saamme lähes tauotta luettavaksi, kuultavaksi ja katseltavaksi tasoltaan kuitenkin hyvin monenlaista asiaa - niin tutkittua tietoa kuin tiettyihin tarkoitusperiin tuotettua materiaaliakin, jopa suoranaista valemediaa ja roskaa. Kaiken tämän hallitsemiseen tarvitaan  hyvää monilukutaitoa - muuten alistuu häikäilemättömän vallankäytön kohteeksi. On opittava lähdekriittisyyttä, ja sitähän  opitaan nimenomaan koulussa. Tiedon arvioinnin taidot karttuvat vähitellen tekstien käyttämistä keinoista tiedostuessa. Nykyihmisen on opittava tulkitsemaan ja arvioimaan paitsi perinteisiä tekstejä myös monimuotoisia liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä kokoisuuksia, joihin törmää erityisesti verkossa. Monipuolinen lukutaito on mahdollistettava kaikille välttämättömänä kansalaistaitona; pelkkä “sisälukutaito” ei riitä. Hyvä, myös vahvan yleissivistyksen takaava, toisen asteen koulutus onkin u