Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) kirjoitti kolumnissaan (KS 15.2.) lukion ja lukiolain uudistamisesta. Hänen näkemyksiinsä uudistusesitysten hyvistä puolista on helppo yhtyä monin osin: On tärkeää, että lukion vahva yleissivistävä tehtävä säilyy ja se antaa hyvän pohjan jatko-opinnoille. Myös opinto-ohjauksen ja erityisopetuksen tuominen lukiolakiin on hieno asia. Tuntuu jopa kummalliselta, että niitä ei ole vielä tähän asti velvoitettu järjestämään.
Uusi lukiolaki antaisi paikalliselle opetussuunnitelmatyölle nykyistä huomattavasti enemmän vapautta - Opetushallitus tekisi vain oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt. Se, miten opinnot jaettaisiin opintojaksoihin, olisi paikallisesti päätettävissä. Kenties esimerkiksi oppiaineiden välinen yhteistyö olisi näin helpommin järjestettävissä.
Opintopisteiden käyttöönotto kurssien tilalle olisi silta kohti korkeakouluopintoja, samoin kuin se, että niitä pääsisi pienimuotoisesti kokeilemaan jo lukioaikana.
Häkkänen puhuu kolumnissa myönteiseen sävyyn osaamisen tunnistamisesta. Tämä on tuttu termi ammatillisen koulutuksen reformista: aiemmin hankittu osaaminen tunnistetaan opintopolkua suunniteltaessa. Toivon todellakin, että lukiossa hyväksiluetaan vain toisessa lukiossa opiskellut vastaavat opinnot. Muuten pelkona on osaamisen tunnistamisen käyttö säästökeinona. Silloin paljon puhuttuja laatukriteerejä ei juuri kannata suunnitella.
Lukiolain luonnoksessa korostetaan hyvin lähiopetusta pääasiallisena opetuksen muotona, koska lukiolaiset eivät välttämättä ole vielä riittävän kypsiä etäopiskeluun ja tarvitsevat ryhmää yhteisöllisyyden tunteeseen ja vuorovaikutustaitojen opetteluun. Tuli kuitenkin väistämättä mieleen, miksi näitä samoja arvoja ei nähty tärkeinä ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä. Ovatko samanikäiset ammattiin opiskelevat kypsempiä itseopiskeluun, kun lähiopetusta ei turvattu laissa ja sitä on vähennetty vuosien myötä dramaattisesti joka puolella maata? Eivätkö ammattiin opiskelevat tarvitse myöskään ryhmän tukea ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä, kun kiinteän ryhmän sijasta kukin pääsee kulkemaan omaa opintopolkuaan?
Lakiluonnoksessa lukio-opetuksen järjestämislupaan vaaditaan turvallisia ja asianmukaisia tiloja. Jotta nykypedagogiikkaa voidaan toteuttaa kunnolla, pitäisi laissa vaatia myös oppilaitoskirjastoa (vrt. IB-lukiot) tai mahdollisuutta käyttää yleistä kirjastoa osana opetusta. Lukion tilojen tulee myös soveltua tiimi- ja itsenäiseen opiskeluun. Pelkillä luokkahuoneilla ei enää pitkälle päästä.
Kommentit
Lähetä kommentti