Lukiot saivat juuri ennen joululomalle laskeutumista tiedon kevään 2020 ylioppilastutkinnon koepäivistä. Tämä tieto sai lukioissa aikaan valtaisan hämmennyksen: aikataulu on huomattavan tiukka niin opiskelijoiden kuin opettajienkin työn kannalta. Äidinkielen lukutaidon ja kirjoitustaidon kokeet tehdään parin päivän välein, samoin reaalikokeet.
Syynä tiukkaan aikatauluun on korkeakoulujen valintajärjestelmän muutos, kun yo-kokeista saadut tulokset pisteitetään ja korkeakoulut valitsevat suurimman osan uusista opiskelijoista suoraan yo-kokeiden tulosten perusteella. Uusi järjestelmä tuo paineita saada lopullinen arviointi valmiiksi nykyistä aikaisemmin. Aikataulun kiristys saattaa kuitenkin vaaraan niin tulosten ja arvioinnin laadun kuin sekä opiskelijoiden että opettajienkin jaksamisen.
Uudella valistakoejärjestelmällä halutaan vähentää pääsykokeita ja erityisesti niihin liittyviä kaupallisia preppauskursseja. Nyt on kuitenkin pelkona se, että lukiosta ollaan tekemässä kolmen vuoden preppauskurssi. Jo tällä hetkellä voi huomata, että opiskelijat valitsevat kurssinsa nimenomaan sen mukaan, onko niistä hyötyä yo-kokeissa. Miten tämä lisääntyykään tulevaisuudessa. Näen myös jo silmissäni ranking-listat siitä, mihin korkeakouluihin on päästy mistäkin lukiosta. Se siitä yleissivistyksen hankkimisesta.
Lokakuussa aloitettiin lukion uuden opetussuunnitelman perusteiden laatiminen, ja valmista tulee olla keväällä. Kiire on siis jälleen kerran kova - eikä kaikkia nykyisen opetussuunnitelman mukaisia kursseja ole vielä edes ehditty opiskella kertaakaan.
Jos Suomessa halutaan olla lukiokoulutuksessa mallimaa ja silmissä siintää jopa koulutusvienti, siihen ei päästä muutosvimmalla, joka väsyttää sekä opiskelijat että opettajat. Sivistys vaatii aikaa syventyä opiskeltaviin asioihin. Toivon, että Suomessa tehtäisiin pitkän tähtäimen koulutuspolitiikkaa, jossa annetaan aikaa suunnittelulle ja muutosten toteutukselle eikä tuijotettaisi vain tehokkuutta ja koulutuksen taloudellista hyötyä.
Kommentit
Lähetä kommentti