Siirry pääsisältöön

Kalevalalla on meille sanottavaa - jälleen kerran


Tänään juhlimme teosta, josta meidän on syytä olla monella tavalla ylpeitä. Kansalliseepoksemme Kalevala on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen vahvasti suomalaisuuteen ja suomalaiseen kulttuuriin. Tänään juhlimme myös suomalaisuuden päivää.

Elias Lönnrotin Kalevalalla oli ilmestymisaikanaan (vanha Kalevala 1835 ja uusi Kalevala 1849) keskeinen merkitys suomalaisten kansallisen hengen luomiselle uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa Haminan rauhan 1809 jälkeen. Etsittiin omaa kansallista identiteettiä kansanrunouden tarinoista, sankareista ja suomen kielestä. Kalevalaiseen maisemaan palattiin uudelleen 1900-luvun taitteessa sortovuosien aikaan, nyt symbolismin ja uusromantiikan sävyin. Kalevala innosti niin Eino Leinoa runoissaan, Akseli Gallen-Kallelaa maalauksissaan kuin Jean Sibeliusta musiikissaan. Syntyi Suomen taiteen kultakausi.

Kansalliseepoksemme elää vahvasti myös nyky-yhteiskunnassa ja -taiteessa. Kukapa ei tunnistaisi, mistä juontavat Aino, Väinö, Sammonkatu, Tapiola. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala on tutustuttanut lapset Kalevalan sankareihin ja huimiin tarinoihin, suomalaiset kuvataiteilijat, muusikot ja korujen suunnittelijat tekevät Kalevalaa - ja suomalaisuutta - tunnetuksi maailmalla. Kalevala on käännetty yli 60 kielelle. Ottipa Tolkienkin Taru sormusten herrasta -trilogiaa suunnitellessaan vaikutteita Kalevalan hahmoista, paikoista, tapahtumista ja kielestä.

Kalevalan ilmestymisellä ja Elias Lönnrotilla oli suuri vaikutus suomen kielen kehitykseen. Suomen kieli sai kansallisromantiikan aikana virallisen aseman. Uuteen sivistyskieleen luotiin huima määrä uutta sanastoa, ja Kalevalan itäsuomalaista sanastoa ja rakenteita otettiin mukaan siihen asti länsisuomalaisia muotoja suosivaan kirjakieleen. Kirjakielestämme tuli yhteinen kompromissi, joka se on nykyäänkin. Sen elinvoimaisuudesta ja kehityksestä on nyt meidän pidettävä hyvää huolta.

Kalevalalla on sanottavaa myös tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Juuri tällä hetkellä tarvitsemme Kalevalan hahmojen periksiantamattomuutta - suomalaista sisua. Vastassa ei ole ilkeä Pohjolan akka Sampo-vaateineen vaan näkymätön uhka, joka karkotetaan välttämällä sosiaalisia kontakteja, viettämällä talvilomaa oman lähipiirin kesken, käyttämällä maskia ja pesemällä käsiä. Kalevalaisen sisun me kyllä tunnemme.

📸: Helin Kulla Photography
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laadukkaita kouluja suunnittelemaan

Kouvolan kaupunginvaltuusto linjasi viime kokouksessaan aivan oikeansuuntaisesti päättäessään 20 koulun peruskouluverkosta. Päätöksen tasapuolisuudesta voidaan kuitenkin syystä olla eri mieltä - niin epäreilusti se kohtelee lapsiperheiden suosimaa Korian aluetta, joka olisi mielestäni ehdottomasti ansainnut oman yhtenäiskoulun. On myös muistettava, että päätös linjasi vain koulujen määrän, ei niiden tarkkaa paikkaa. Yhtenä uuden kouluverkon kriteerinä oli oppimisen tuen, kuten terveydenhoitajan, kuraattorin ja koulupsykologin palveluiden, saaminen kiinteästi omalle koululle. Toivottavasti 20 koulun verkko mahdollistaa senkin kaikille lapsille ja nuorille. Yhtä tärkeää on sekin, että kaikissa kouluissa voidaan taata monipuolinen opetus ja valinnaisaineiden tarjonta. On hienoa, että Kouvolassa päästään nyt rakentamaan ja remontoimaan kouluja, jotka mahdollistavat nykyaikaisen ja myös tulevaisuuteen katsovan koulutoiminnan. Tilojen on sovittava niin perinteiseen luokkaopetukseen kuin o
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pääsykokeet nykyaikaan

Keskustelu ylioppilastutkinnon ja pääsykokeiden suhteesta on jälleen pompahtanut pinnalle, eikä suotta: abiturientteja hiillostetaan kaksilla peräkkäisillä kokeilla, ja preppauskurssimarkkinat jylläävät. Se, että ammatilliselta puolelta korkeakouluihin hakemisesta ei juuri puhuta, kertoo puolestaan julmaa kieltään amiksiin suhtautumisesta, eikä tuleva reformi näytä ainakaan tilannetta parantavan, kun ajatellaan jatko-opintokelpoisuutta. Lukiosta ja ammatilliselta puolelta täytyy kuitenkin olla samat mahdollisuudet jatkaa kolmannelle asteelle. Jos ylioppilastutkinnon painoarvoa lisätään huomattavasti nykyisestä, lukiosta, joka on jo tällä hetkellä rankka koulu, tulee vain entistä rankempi ja preppauskurssit siirtyvät sinne. Mielestäni korkeakoulujen tulee antaa itse määritellä pääsyvaatimukset. Joillekin vähemmän suosituille aloille voisi edelleen olla mahdollista päästä suoraan yo-tutkinnon perusteella, mutta pääsykokeita kin tarvitaan suosituilla aloilla. Ei ole järkevää,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kriittinen lukutaito on kansalaistaito

Tietoa ei ole koskaan ollut saatavilla niin runsaasti kuin nykyisin; olemme todellisen tiedontulvan alla. Saamme lähes tauotta luettavaksi, kuultavaksi ja katseltavaksi tasoltaan kuitenkin hyvin monenlaista asiaa - niin tutkittua tietoa kuin tiettyihin tarkoitusperiin tuotettua materiaaliakin, jopa suoranaista valemediaa ja roskaa. Kaiken tämän hallitsemiseen tarvitaan  hyvää monilukutaitoa - muuten alistuu häikäilemättömän vallankäytön kohteeksi. On opittava lähdekriittisyyttä, ja sitähän  opitaan nimenomaan koulussa. Tiedon arvioinnin taidot karttuvat vähitellen tekstien käyttämistä keinoista tiedostuessa. Nykyihmisen on opittava tulkitsemaan ja arvioimaan paitsi perinteisiä tekstejä myös monimuotoisia liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä kokoisuuksia, joihin törmää erityisesti verkossa. Monipuolinen lukutaito on mahdollistettava kaikille välttämättömänä kansalaistaitona; pelkkä “sisälukutaito” ei riitä. Hyvä, myös vahvan yleissivistyksen takaava, toisen asteen koulutus onkin u
Lähetä kommentti
Lue lisää