Siirry pääsisältöön

Puheenvuoro, joka jäi hallintosäännön alle

Lukuisat muutosesitykset hallintosääntöesitykseen saivat aikaan sen, että Kouvolan kaupunginvaltuusto päätti keskeyttää kokouksensa 3.5. ja jatkaa asioiden käsittelyä viikon päästä toisessa kokouksessa. Minulla oli vielä tarkoitus pitää ryhmäpuheenvuoro vastauksesta, jonka sain aloitteeseeni ilmastohätätilan julistuksesta Kouvolassa, mutta koska asiakohta siirtyi tuohon jatkokokoukseeen, johon en pääse, tuonpa asiani esiin tässä blogissa.

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on kehottanut kaikkia maailman johtajia julistamaan ilmastohätätilan, joka on voimassa siihen asti, että hiilineutraalisuustavoite on saavutettu. Julistuksia ovat tehneet jo kymmenet valtiot, Euroopan parlamentti ja Suomessa Helsingin kaupunki sekä Suomen Lääkäriliitto. Useissa Suomen kunnissa on tehty aloite ilmastohätätilan julistamiseksi.

Valtuustoaloitteeni ilmastohätätilan julistamisesta Kouvolassa on kohdannut varsin poikkeuksellisia käänteitä: asiantuntijaelin rakennus- ja ympäristölautakunta on kahteen kertaan kannattanut sitä, mutta kaupunginhallitus ei ole luottanut lautakunnan asiantuntemukseen ja päättänyt ensin viedä aloitteen uudelleen valmisteluun ja toisen kerran hylätä sen. Kouvolassa ei ole kaupunginhallituksen mielestä syytä tunnistaa ilmastonmuutosta aikamme suurimmaksi uhaksi, vauhdittaa ja tehostaa kaupungin sisäisiä ilmastotoimia eikä ottaa irti positiivista näkyvyyttä, jonka kaupunki saisi valtakunnallisesti ilmastohätätilajulistuksesta Helsingin kaupungin ja Suomen Lääkäriliiton jälkeen.

Suomi on sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen mukaan rajoittamaan ilmaston lämpenemistä 1,5 asteeseen. Tämä sitoumus koskee koko maata, kaikkia puolueita. Rakennus- ja ympäristölautakunnan ja kaupunginhallituksen kokouskeskustelun perusteella Perussuomalaisilla on varaa irtaantua yhteisestä linjasta. Ryhmän mielestä mitään hätää ei ole ja pitäisi kiinnittää huomiota todellisiin hädän aiheisiin, kuten kaupungin talouteen. Jos ilmastonmuutoksen vastaista työtä ei priorisoida, on turha miettiä mitään talousasioitakaan taikka muita paikallisia ongelmia.

Rakennus- ja ympäristölautakunta toteaa esityksessään, että ilmastohätätilan julistus ei tuota kaupungille lisäresurssien tarvetta ja kaupunki vastaa haasteeseen toteuttamalla voimassa olevaa ympäristöohjelmaansa sekä toimimalla HINKU-tavoitteiden mukaisesti. Julistus vaikuttaisi kuitenkin Kouvolan julkisuuskuvaan ja loisi paineita hiilineutraaliustoimien edistämiseen. Kouvolan elinvoimahankkeet nojaavat vahvasti teknologiaan ja toimiin, jotka ovat osa ilmastonmuutoksen vastaista vihreää siirtymää.

Naapurikaupunkimme Lappeenranta on julistanut itsensä Suomen ilmastopääkaupungiksi – sitä kadehdittavaa titteliä Kouvola ei siis voi enää itselleen ottaa. Kouvola voisi kuitenkin profiloitua olemalla kärkijoukoissa ilmastohätätilan julistuksessa YK:n kehotuksen mukaan. On todella vaikea uskoa, että tällainen tilaisuus voidaan jättää käyttämättä. Toivottavasti asia korjaantuu, kun aloite tuodaan uudelle valtuustolle, joka toivottavasti on valmiimpi nostamaan ilmastonäkökulman työssään keskeiseksi.

3.5.2021




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laadukkaita kouluja suunnittelemaan

Kouvolan kaupunginvaltuusto linjasi viime kokouksessaan aivan oikeansuuntaisesti päättäessään 20 koulun peruskouluverkosta. Päätöksen tasapuolisuudesta voidaan kuitenkin syystä olla eri mieltä - niin epäreilusti se kohtelee lapsiperheiden suosimaa Korian aluetta, joka olisi mielestäni ehdottomasti ansainnut oman yhtenäiskoulun. On myös muistettava, että päätös linjasi vain koulujen määrän, ei niiden tarkkaa paikkaa. Yhtenä uuden kouluverkon kriteerinä oli oppimisen tuen, kuten terveydenhoitajan, kuraattorin ja koulupsykologin palveluiden, saaminen kiinteästi omalle koululle. Toivottavasti 20 koulun verkko mahdollistaa senkin kaikille lapsille ja nuorille. Yhtä tärkeää on sekin, että kaikissa kouluissa voidaan taata monipuolinen opetus ja valinnaisaineiden tarjonta. On hienoa, että Kouvolassa päästään nyt rakentamaan ja remontoimaan kouluja, jotka mahdollistavat nykyaikaisen ja myös tulevaisuuteen katsovan koulutoiminnan. Tilojen on sovittava niin perinteiseen luokkaopetukseen kuin o

Pääsykokeet nykyaikaan

Keskustelu ylioppilastutkinnon ja pääsykokeiden suhteesta on jälleen pompahtanut pinnalle, eikä suotta: abiturientteja hiillostetaan kaksilla peräkkäisillä kokeilla, ja preppauskurssimarkkinat jylläävät. Se, että ammatilliselta puolelta korkeakouluihin hakemisesta ei juuri puhuta, kertoo puolestaan julmaa kieltään amiksiin suhtautumisesta, eikä tuleva reformi näytä ainakaan tilannetta parantavan, kun ajatellaan jatko-opintokelpoisuutta. Lukiosta ja ammatilliselta puolelta täytyy kuitenkin olla samat mahdollisuudet jatkaa kolmannelle asteelle. Jos ylioppilastutkinnon painoarvoa lisätään huomattavasti nykyisestä, lukiosta, joka on jo tällä hetkellä rankka koulu, tulee vain entistä rankempi ja preppauskurssit siirtyvät sinne. Mielestäni korkeakoulujen tulee antaa itse määritellä pääsyvaatimukset. Joillekin vähemmän suosituille aloille voisi edelleen olla mahdollista päästä suoraan yo-tutkinnon perusteella, mutta pääsykokeita kin tarvitaan suosituilla aloilla. Ei ole järkevää,

Kriittinen lukutaito on kansalaistaito

Tietoa ei ole koskaan ollut saatavilla niin runsaasti kuin nykyisin; olemme todellisen tiedontulvan alla. Saamme lähes tauotta luettavaksi, kuultavaksi ja katseltavaksi tasoltaan kuitenkin hyvin monenlaista asiaa - niin tutkittua tietoa kuin tiettyihin tarkoitusperiin tuotettua materiaaliakin, jopa suoranaista valemediaa ja roskaa. Kaiken tämän hallitsemiseen tarvitaan  hyvää monilukutaitoa - muuten alistuu häikäilemättömän vallankäytön kohteeksi. On opittava lähdekriittisyyttä, ja sitähän  opitaan nimenomaan koulussa. Tiedon arvioinnin taidot karttuvat vähitellen tekstien käyttämistä keinoista tiedostuessa. Nykyihmisen on opittava tulkitsemaan ja arvioimaan paitsi perinteisiä tekstejä myös monimuotoisia liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä kokoisuuksia, joihin törmää erityisesti verkossa. Monipuolinen lukutaito on mahdollistettava kaikille välttämättömänä kansalaistaitona; pelkkä “sisälukutaito” ei riitä. Hyvä, myös vahvan yleissivistyksen takaava, toisen asteen koulutus onkin u