Siirry pääsisältöön

Uutiset hoivakotien ongelmista pysäyttävät

Hoivakotien epäkohdat ja yksityisten palveluntuottajien voitontavoittelu ikäihmisten kustannuksella ovat aiheesta lopultakin kunnolla herättäneet Suomen. Toivottavasti asia muistetaan vielä vaalien jälkeenkin, mutta juuri nyt on toimittava.

Yksityisiltä yrityksiltä tilatut palvelut ovat välttämättömiä täydentämässä julkisia palveluja. Hoivapalvelujen tarve lisääntyy jatkuvasti väestön ikääntyessä, eikä kunta tai kuntayhtymä pysty yksin vastaamaan kaikkeen tarpeeseen. On kuitenkin voitava luottaa siihen, että rahalle saadaan laadukasta vastinetta ja ikäihmisille tarjotaan ansaitsemaansa huolenpitoa. Muu on hyvinvointivaltiona itseään pitävässä maassamme häpeällistä.

Tilaajan tulee voida valvoa maksamiensa palvelujen laatua: teettää asiakailla tai heidän omaisillaan säännöllisesti tyytyväisyys- ja henkilökunnalla työtyytyväisyyskyselyt sekä saada tulokset suoraan itselleen. Tulokset tulee analysoida ja reagoida niihin välittömästi. On voitava tehdä tarkastusvierailuja ilman etukäteisilmoitusta. Yksityisten palveluntuottajien kanssa tehtäviin sopimuksiin on kirjattava, mitä rikkomuksista seuraa.

Hoivapalvelujen laatua tulee valvoa nykyistä paremmin myös valtion tasolla. Rimanalituksista on voitava raportoida nykyistä helpommin tietylle taholle, vaikkapa hoivapalvelujen asiamiehelle. Lakiin on kirjattava selkeä hoitomitoitus asiakasta kohden ja nimenomaan niin, ettei ole kyse mistään keskimääräisestä hoitajamäärästä vaan oikeasti läsnä olevista hoitajista suhteessa palvelun saajiin.

Ikäihmisten palvelut kärsivät pahasta henkilökuntapulasta. Hoitajat ovat työssään tiukoilla, mutta arvostetaanko heidän työpanostaan tarpeeksi? Ainakaan se ei näy valtion tasolla, kun leikkaukset ovat kohdistuneet erityisesti naisvaltaisiin aloihin. Ei ole ihme, ettei hoivatyö vedä puoleensa. Tulevaisuudessa tarvitsemme kuitenkin tämän alan ammattilaisia entistä kipeämmin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laadukkaita kouluja suunnittelemaan

Kouvolan kaupunginvaltuusto linjasi viime kokouksessaan aivan oikeansuuntaisesti päättäessään 20 koulun peruskouluverkosta. Päätöksen tasapuolisuudesta voidaan kuitenkin syystä olla eri mieltä - niin epäreilusti se kohtelee lapsiperheiden suosimaa Korian aluetta, joka olisi mielestäni ehdottomasti ansainnut oman yhtenäiskoulun. On myös muistettava, että päätös linjasi vain koulujen määrän, ei niiden tarkkaa paikkaa. Yhtenä uuden kouluverkon kriteerinä oli oppimisen tuen, kuten terveydenhoitajan, kuraattorin ja koulupsykologin palveluiden, saaminen kiinteästi omalle koululle. Toivottavasti 20 koulun verkko mahdollistaa senkin kaikille lapsille ja nuorille. Yhtä tärkeää on sekin, että kaikissa kouluissa voidaan taata monipuolinen opetus ja valinnaisaineiden tarjonta. On hienoa, että Kouvolassa päästään nyt rakentamaan ja remontoimaan kouluja, jotka mahdollistavat nykyaikaisen ja myös tulevaisuuteen katsovan koulutoiminnan. Tilojen on sovittava niin perinteiseen luokkaopetukseen kuin o

Pääsykokeet nykyaikaan

Keskustelu ylioppilastutkinnon ja pääsykokeiden suhteesta on jälleen pompahtanut pinnalle, eikä suotta: abiturientteja hiillostetaan kaksilla peräkkäisillä kokeilla, ja preppauskurssimarkkinat jylläävät. Se, että ammatilliselta puolelta korkeakouluihin hakemisesta ei juuri puhuta, kertoo puolestaan julmaa kieltään amiksiin suhtautumisesta, eikä tuleva reformi näytä ainakaan tilannetta parantavan, kun ajatellaan jatko-opintokelpoisuutta. Lukiosta ja ammatilliselta puolelta täytyy kuitenkin olla samat mahdollisuudet jatkaa kolmannelle asteelle. Jos ylioppilastutkinnon painoarvoa lisätään huomattavasti nykyisestä, lukiosta, joka on jo tällä hetkellä rankka koulu, tulee vain entistä rankempi ja preppauskurssit siirtyvät sinne. Mielestäni korkeakoulujen tulee antaa itse määritellä pääsyvaatimukset. Joillekin vähemmän suosituille aloille voisi edelleen olla mahdollista päästä suoraan yo-tutkinnon perusteella, mutta pääsykokeita kin tarvitaan suosituilla aloilla. Ei ole järkevää,

Kriittinen lukutaito on kansalaistaito

Tietoa ei ole koskaan ollut saatavilla niin runsaasti kuin nykyisin; olemme todellisen tiedontulvan alla. Saamme lähes tauotta luettavaksi, kuultavaksi ja katseltavaksi tasoltaan kuitenkin hyvin monenlaista asiaa - niin tutkittua tietoa kuin tiettyihin tarkoitusperiin tuotettua materiaaliakin, jopa suoranaista valemediaa ja roskaa. Kaiken tämän hallitsemiseen tarvitaan  hyvää monilukutaitoa - muuten alistuu häikäilemättömän vallankäytön kohteeksi. On opittava lähdekriittisyyttä, ja sitähän  opitaan nimenomaan koulussa. Tiedon arvioinnin taidot karttuvat vähitellen tekstien käyttämistä keinoista tiedostuessa. Nykyihmisen on opittava tulkitsemaan ja arvioimaan paitsi perinteisiä tekstejä myös monimuotoisia liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä kokoisuuksia, joihin törmää erityisesti verkossa. Monipuolinen lukutaito on mahdollistettava kaikille välttämättömänä kansalaistaitona; pelkkä “sisälukutaito” ei riitä. Hyvä, myös vahvan yleissivistyksen takaava, toisen asteen koulutus onkin u